Music of the Night

Hieno päivä, kun sain olla maailmalta piilossa aina pimeän laskemiseen saakka.
Kevätpäivät ovat tälle rokkihomolle vähän vaikeita joskus. Sitä valoa vaan tuntuu välillä olevan liikaa, ennen kuin siihen tottuu.

Voisipa valvoa yöt. Välillä on ikävä aikoja, jolloin olen elänyt niin - öisin.

Ja osaisipa laulaa. Laulaisin maailmalle tätä:

"Nighttime sharpens, heightens each sensation
Darkness stirs and wakes imagination
Silently the senses abandon their defenses

Slowly, gently, night unfurls its splendour
Grasp it, sense it, tremulous and tender
Turn your face away from the garish light of day
Turn your thoughts away from cold, unfeeling light
And listen to the music of the night

Close you eyes and surrender to your darkest dreams
purge your thoughts of the life you knew before
Close your eyes, let your spirit start to soar
And you'll live as you've never lived before

Softly, deftly, music shall caress you
Hear it, feel it, secretly posess you
Open up your mind,
Let your fantasies unwind
In this darkness which you know you cannot fight
The darkness of the music of the night

Let your mind start a journey through a strange, new world
Leave all thoughts of the life you knew before
Let your soul take you where you long to be!
Only then can you belong to me"

etc.
(Andrew Lloyd-Webber: "Phantom of the Operan" "Music of the Night")

Jep jep, tämäkin Rokkihomo on välillä (stereotyyppinen?) musikaalihomo...
Mutta aatelkaas nyt:
"Let your mind start a journey through a strange, new world [...]
Only then can you belong to me"

Yours truly, -R