Amnestyn lehdessä kerrotaan sen luoneen säännöstöä yritysyhteistyön varalle. Tähän asti käytäntö eri maissa on ollut hajanainen. Valtiollisia tukia Amnesty ei hae, eikä ota vastaan puolueettomuuden säilyttämiseksi, mutta yrityksiltä tulevaan apuun on joidenkin maiden alaosastoissa suhtauduttu hyvinkin myönteisesti. Uusien sääntöjen mukaan yhteistyön tuotto saa olla 25 prosenttia osaston tuloista ja yhteistyökumppanin toimintatavan on oltava moitteeton. Mä kyllä mietin, miten se aiotaan käytännössä varmentaa.
Suomessa ollaan tähän asti suhtauduttu varauksellisesti yritysten tukeen. Se on ollut lähinnä pienten paikallisten tapahtumien sponsorointia tai kampanjoiden tukemista, sekä esimerkiksi ilmaisen mainostilan tarjoamista. Uusien säännösten myötä Suomen osastokin suhtautunee yritystukeen avoimemmin.
Kyllä mä ymmärrän, että yrityselämä on se, joka liikuttaa isoja rahoja, ja että ovien avaaminen sponsoroinnille luo mukanaan talouskasvun myötä syntyvää valtaa. Silti mun vatsanpohjassa myllertää iso pettymys. Että Amnestykin nyt sitten. Ensin antaa pikkusormen, kohta mainostaa, kohta ottaa vastaan pieniä ehtoja rahojen saamiseksi. Ja niin ihmisoikeudet myytiin eniten tarjoavalle.
Norjan osaston yhteistyökumppaneina on toimineet mm. öljyjätit Statoil ja Shell.. Ja täällä kotisuomessa mä mietin, että voisinko kuitenkin tehdä omilla pienillä rahoillani jotain parempaa, kun lähettää niitä enää joka kuu suoraveloituksina luomaan parempaa maailmaa - yrityksille..
Voi kun jonain päivänä Shellinkin johdossa toimivat ihmiset käyttäisivät kaikki lahjansa, hankitun tietonsa ja vaikutuskanavansa jonkin hyvän asian eduksi! Taitoa edistää omaa asiaa sieltä ei ainakaan puutu.
