[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi setalaisten perusperiaatteita on ollut avoimuus ja integraatio. Tämä tarkoittaa menemistä ihmisten keskelle omin kasvoin tekemään samaa mitä muutkin ihmiset. Tässä kuvassa Setan varhaisvuosien aktivistit Kimmo Kahra (silmälasit) ja Vesa Tapio Valo tanssivat hitaita Seurasaaren juhannusjuhlilla 1976. Tämä arkipäivän integraatiotilanne sujui leppoisasta ja rauhanomaisesti. Pari vuotta myöhemmin minä tanssin hitaita Vesa Tapio Valon kanssa Valtioneuvoston juhlahuoneistossa, johon meidät oli kutsunut ministeri Pirkko Työläjärvi juhlistamaan kansainvälisen itsemurhien ehkäisykonferenssin päätöstilaisuutta, koska olin ollut puhumassa konferenssissa homojen ja lesbojen mielenterveyttä vaarantavista yhteiskunnallisista paineista.
Näillä esi-setalaisten suorilla integraatioyrityksillä on pitkät perinteet. Jo 1960-luvun loppupuolelta jotkut Setan tulevat aktivistit kokeilivat yhdessä tanssimista samaa sukupuolta olevina pareina mm. Bottan yläkerrassa. Nämä sujuivat myönteisessä hengessä. Koska monet kuitenkin pelkäsivät tulla ulos kaapista tanssilattialle, nämä suorat yritykset eivät kuitenkaan johtaneet laajamittaiseen integraatioon.
Meidän alkuvaiheen aktivistien haave oli, ettei tarvittaisi mitään erityisiä homodiskoja, vaan että kaikki ihmiset voivat tanssia keskenään missä tahansa.
Aina eivät integraatioyritykset sujuneet yhtä leppoisasti. Setan perustajat Martin Schreck ja Seppo Kivistö raahattiin samoihin aikoihin ulos Viking Linen laivan tanssilattialta, jossa he olivat miesparina tanssineet hitaita.
--
Kuva: Olli Stålström. Kimmo Kahra ja Vesa Tapio Valo harjoittamassa suoraa sosiaalista integraatiota Seurasaaren juhannusjuhlilla vuonna 1976, eli tanssimassa miesparissa hitaita.
