Syksy on pulkassa. Tänään olen taas virallisesti työtön.
Sain oppilailtani valtavan kasan lahjoja ja suklaata. Mukavimmat olivat oppilaiden itsensä tekemät lahjat, kuten karkeista koottu joulukuusi ja suuret piparikoristeet joulukuuseen.
Hieman jään kaipaamaan ryhmääni. Olisi ollut mukava jatkaa heidän kanssaan, nyt kun kerran oppi tuntemaan porukkaa sen verran, että voidaan alkaa puhua oikeasta opettamisesta.
Mutta.
Joululoma ja sen jälkeen kolmen viikon sijaisuus samaisessa kaupungissa.
___
Joululomalla, tarkemmin ensi viikolla, pitäisi alkaa työstää liiketoimintasuunnitelmaa. Yes indeed. Alan myydä äitini kanssa äiteen asiantuntijuutta. Viimeisen kymmenen vuotta äitiäni on kärtetty siirtymään kunnalliselta puolelta yksityiselle. Eipä ole kuitenkaan uskaltanut. Vakiduuni luo turvallisuutta.
Nyt kun äitimuori kyllästyi vihdoin muutama vuosi sitten vaihtuneeseen pomoonsa (mulkku äijäksi), otti muori ja lähti takaisin näyttömestariksi ja opettajaksi.
Samalla aloin ehdotella, että jos ei yksityistä konsulttihommaa jaksa kokonaan yksin tehdä, voin tulla koneenkäyttäjäksi tylsälle laskentatyölle äiteen hoitaessa asiakaskontaktit. Molemmille vähän ylimääräistä rahaa.
No, eikös se niin ole, että itsensä on nykyään työllistettävä?
___
Joulu tulee. Vietämme sen tätini perheen kanssa Rauman suunnalla. Sieltä on vuokrattu mökki, jota olemme suurissa juhlissa toisinaan käyttäneet. Tiedossa ruokailua ja saunomista ja avantoa ja rentoa istuskelua - ilman pieniä lapsia.
En ole jouluihmisiä. Ateistina vierastan joulua ja vähän sen maallisia ilmenemismuotojakin. Myönnytyksenä värkkäsin yhden joulukoristeen asuntoomme, mutta se olkoon ainoa. Toki oppilaiden antamat kukat ja koristeet olkoon tovin näkyvillä ja sitten siirtyköön varastoarkistoihin.
Se, mistä joulussa pidän, on yhteisöllisyys ja että yhdessä nähdään vaivaa ruoan ja tunnelman eteen. Lahjojen antaminen ja saaminen on mukavaa, kun siihenkin on käytetty ajatusta.
Mussukka sai minulta yhdistettynä synde- ja joululahjana uudelleen verhoillun ja mekanismi korjattuna pianotuolin. Samalla hinnalla olisi saanut uudenkin, mutta tuon on musun äitee aikanaan pianon kanssa hankkinut ja samaa puusävyä olevaa tuolia lienee vaikea löytää. Miksipä pianoa tuolistaan erottamaan?
Nätti tuli ja vielä laitoin lampaantaljan tuolin alle, niin on pianistilla varpaat lämpöiset :)
___
Paistoin elämäni ensimmäisen kinkun. Viisi tuntia meni, ja tunti viilentämiseen partsilla, mutta klo 01.00 pääsin nukkumaan. Näin aamulla, kinkun kunnolla jäähdyttyä ja vetäydyttyä, voin todeta sen olevan kohtalaisen hyvää. Ei niin mureaa kuin mistä tykkään, muttei mitenkään sitkeääkään. Kyseessä siis pakastamaton harmaasuolattu luuton kinkku, foliossa paistettuna.
Sitä höylätään tämä viikko pikkuhiljaa jääkaapista leivän päälle.
___
Ja niin, hiljainen blogisyksy. Monen monituista kertaa olen istunut koneen äärelle, kirjautunut Ranneliikkeeseen ja avannut blogi-ikkunan. Sitten, ei mitään, blanc, nothin'.
Ikkuna kiinni ja muuta tekemään. Ei liene kyse siitä, ettei olisi sanottavaa, vaan siitä, että sanottavansa saa nykyään niin monen kanavan kautta sanottua, että blogi on menettänyt merkitystään. Hyvä tai huono, miten sen nyt ottaa.
___
Muhta, hyvät joulut nyt niillekin, jotka tänne eksyvät jorinoitani tylsästä arjesta lukemaan :)
1 kommentti
Rokkihomo
22.12.2010 12:54
Blogit menettävät merkitystään, niinhän se on.
Itse olen aikeissa jatkaa revitellen niitä näitä - mutta kun usein ei revitytä, niin jäljelle jää hiljaisia taukoja.
Jääköön.
Hyvää joulua sekä Rokkihomolta että passistani löytyvältä henkilöltä yhtä kaikki.
Ja nähdään, joskus, ensi vuonna.