Allez, allez

Eilen pääsi jälleen alennusmyyntiin.

Akateemisen paperiosastosta ostin tyttärelleni, innokkaalle taidekoululaiselle, paperia ja kyniä.

Stockmannilta löysin Armanin neulepuseron. Ohjeen mukaan se on käsin pestävä, saa nähdä olenko noin viitseliäs.

Akateemisen kirjaosastosta löytyi useita kirjoja:

Sateenkaari-Suomi: Vantaan museon näyttelykirja vaikutti monipuoliselta ja kevyehköltä. Kuka kukin on - osasto on aina mielenkiintoinen. En tiennytkään, että mies naapuripitäjämme Liedon Nautelankosken museokokonaisuuden takana, Lauri Nautela, kuului joukkoomme.

Fåglars skugga: tykkään lukea Jörn Donnerin kuvauksia yhteiskuntamme eliitin elämästä. Tällä kertaa vuorossa ovat korkeat virkamiehet.

Ei siis kyllä: se, etten pääse sisään Paavo Haavikon ajatusmaailmaan, ei ainakaan johdu yrittämisestä. Haavikon nerokkuuden ymmärtänen jonakin päivänä.

Linjamiehet: Osmo Apusen kirja Paasikivi-seurasta. Yksi henkisistä projekteistani on muodostaa itselleni synteesi Kekkosesta. Oliko hän suurmies vai isänmaan petturi. Ensimmäinen julkaistu kirjoitukseni käsitteli muuten Kekkosta: olin yhdeksänvuotias ja julkaisu oli Oulun koulun kohina, sikäläinen koulujen kevätjulkaisu.

Gustaf V: Ruotsin kuningas ajalta, jolloin kuninkaat olivat vielä Kuninkaita. Perusteos monarkistin käsikirjastoon. Gustavkin tykkäsi pojista.

Kirja Ruotsin, siis Suomen (en ole lukenut Haavikkoa turhaan), sotamarsalkoista, kirjan nimeä en muista. Ruotsin historia kuuluu kiinnostukseni kohteisiini. Maskun Kankaisten kartanon Horn-sukuun kuuluu useita marsalkoita. Marsalkka Åke Tott lepää vaimoineen Turun tuomiokirkossa vastapäätä anoppiaan kuningatar Karin Månsdotteria, myös Tottin ja Sigridin poika oli marsalkka. Sveaborgin rakentajan marsalkka Augustin Ehrensvärdin äiti oli näköjään Mannerheimeja.

Lisäksi ostin uusimman Z-lehden.

Kotona oli sitten miellyttävää istua sohvalla kirja toisessa ja sikari toisessa kädessä.