väärinkäsitysten sekamelska

Nyt en enää oikein tiedä mitä pitäis ajatella. Ovikello sitten soi eilen illalla ja siellä se mun bestis seisoi ovella mukanaan tuoreita mansikoita. Mä olen vähän sanaton siinä mutta pyydän hänet kuitenkin sisään kun hän ihan vilpittömällä mielellä tuntui tulevan mua etsimään.Sanoi ihmetelleensä kun en nykyään yhtään soittele (ku normaalisti soitan ehkä kerran tai pari päivässä vähintään jos ei olla nähty) ja myös sitä vastausta hänen tekstariin jossa iloinen sanon olevani hänen puolestaan...

Mä en siinä sitten vastaa vaan meen keittämään kahvia ja otan pakkasesta korvapuusteja. Ja hän siinä samalla sitten kertoilee että vieläkin tuntee noloutta oman sydeiltansa sekoiluistaan. Oli kuulemma juonu ihan liikaa kuoharia ja lopulta menny suutelemaan yhtä vierastaan ja lopulta sammunu sen kanssa samalle sohvalle. Tai niin muut on hänen näin antanu ymmärtää :( Ja mitä kaikkea mä olin jo siinä vaiheessa menny kuvittelemaan kun se yks juorukello mulle soitti :(((
Mä sitten inhoan juoruilevia ihmisiä. Miks ei vaan vois he pitää huolta omista asioistaan....näin ne asiat sitten ihan toisenlaisiks muuttuu ja melkein olivat tuhota meidän lämpimän ystävyyden :/ Sillä eihän tää sekaannus ollu mun mielestä kenenkään vika kuin sen joka oli toiselle kertonu ihan vääriä johtopäätöksiä. Ei tommosta voi tehdä :( Eikä myöskään pitäis oikein juoda liikaa....ees syntymäpäivänään....sillä alkoholi ja pahat puheet oli melkein tuhota meidän ystävyyden. Jos Hän ei olis mun ovesta sisään tullu niin ties kuinka kauan tää kaikki olis jatkunu :/

Mä olin siinä kuitenkin ittekin aika nolona. Enkä oikein löytäny sanoja jolloin hän kysyi onko kaikki hyvin mulla. En kehdannu ryhtyä kertomaan mitä kaikkea olen täällä miettiny ja epäilly kun ne asiat ei enää takaisinpäin katsomalla tästä parane. Et on varmaankin parempi kattoa tulevaisuuteen ku jäädä murehtimaan menneitä. Yritin siinä sitten vaan parhaani mukaan näytellä kuin mitään ei oliskaan ikinä tapahtunu...

Hän sitten siinä sanoi että kaipaan vähän piristystä kun näytän niin väsähtäneeltä ja että tulisinko hänen mukaansa hänen exän ja tämän uuden poikaystävän mökille....koska hän ei haluais olla siellä yksin kun exällä on oma kultansa siellä. No mä sitten ajattelin olla reilu ja tulla mukaan vaikka tunteet onkin vielä vähän sekavia. Mutta hän on kuitenkin niin ihana ystävä ollu mulle nää vuodet etten voi hänen tollastakaan toivetta ihan sivuuttaa....joten sanoin että tulen. Lauantaina olis tarkoitus sinne sitten ajella....jospa sitä huomenna yrittäis leipoa ja vähän järkätä sitä ruokapuolta meille kaikille...