omin voimin ja urheasti eteenpäin

Pieni väsymys taitaa vaivata mua. Ei oo tullut tehdyksi oikein mitään järkevää. Siivotakin pitäis ja vähän alennusmyyntejä kattella. Mieli vaan on vieläkin niin maassa ettei oikein jaksa mitään :(

Olen paljonkin miettiny niitä viestejä mitä ihmiset on mulle jättäneet.
Kun tossa auringossa teetä Espalla join niin huomasin että ehkä olen ollu Häntä kohtaan vähän turhan ankara. Me ollaan jaettu ilot ja surut jo niin pitkään ettei hän varmaan ihan tahallaan mua mennyt loukkaamaan. Vaikka vielä oon sitä mieltä että hänen täytyny olis mun tunteet ottaa huomioon niin oon valmis sen virheen hänelle anteeks antamaan.
Olenhan mäkin virheitä joskus tehny.Eikä mun luonteella olla se joka sitä ekaa kiveä ryhtyy heittämään. Eli mä oon päättäny antaa hänelle anteeks enkä alentua vihaamaan. Aika näyttää pystytäänkö me vielä kattomaan toisiamme silmiin sen jälkeen kun uus lehti on kääntyny....vastasin vasta nyt hänen tekstariin ja toivotin hyvää kesää ja sanoin että oon kyl iloinen hänen puolestansa....

Nyt vasta huomaan että oon varmaan sitten tietämättäni menny häneen ihastumaan. Mut hän on päättäny jakaa sit elämänsä jonkun toisen kanssa. Se on asia joka pitää mun sitten vaan hyväksyä ja yrittää jatkaa omin voimin eteenpäin...vaikka kuinka hammasta purren ja vaikka kuinka sattuis. Yksin ei oo kiva katuja tallustella....Sitä kysyy itseltään miksei ole se jonka se oma ihastus on valinnu vaan joku toinen ja vielä ihan tuntematon on kiinnostavampi ja haluttavampi...
Mut se on elämää. Kaikkea eikä edes sitä oman kullan onnea ei voi kaikki saada :(( Mut kiitos kaikille mulle neuvoja antaneille...