Oman suhteen eteen

Systerin kanssa juteltuani päätin etten voi tyytyä pitämään etäisyyttä noin vaan saamatta tietää minkä takia J on reagoinu niin tunteella näihin juttuihin. Vaikka mun blogin rakkaat kommentaattorit jaksaa joka kerta toisin väittää niin mä oon oikeesti yrittäny asettua J:n pään sisään ja miettiä mikä on syy hänen käytökselleen...

Niinpä mä otin luurin käteeni ja soitin hänelle töihin. Sanoin napakasti ettei hän voi mua laittaa syrjään kertomatta mikä meidän suhteessa on muuttunu. Eihän nää väännöt rahankäytöstä oo ollenkaan mitään semmosta uutta mikä olis alkanu vasta viime viikkojen aikana...

Me tavattiin illalla hänen kotinsa nurkilla olevassa baarissa. J tuli suoraan töistä kun taas mä olin ehkä vähän liiankin huolella laittanu itteäni tapaamiskuntoon :/ Istuin hänen viereensä ja vaadin häntä kertomaan mitä hän meidän suhteesta ajattelis ja että eikö hänen tunteet mua kohtaan oo enää samanlaisia....

J vähän hämillään oli ja sanoi ettei hänen tunteet mua kohtaan oo mihinkään muuttuneet. Mehän ekan kerran seurusteltiin jo lukioaikana kunnes meidän tiet vei meidät vuosiks erilleen....J sanoi ettei hän koskaan lakannu välittämästä musta, mikä kuulosti kyl ihanan romanttiselta ;) Tulin ihan hänen viereensä istumaan ja laitoin käteni hänen ympärilleen.

Mut J vetäyty vähän kauemmas musta. Hän sanoi että tunteistaan huolimatta hänen olis vaikea luottaa muhun kun mä olen muka niin ailahtelevainen. Sanoin että musta on vähän kohtuutonta muistella meidän nuoruusaikojen eroa kun katosin sanomatta sanaakaan. Mehän ollaan kumpikin nyt aikuisia ihmisiä ja opittu elämästä ja omista virheistä....Hänkin on vuosikausia käyny terapiassa jotta pääsis uudelleen tasapainoon. J kattoi mua syvälle silmiin ja sanoi että hän on päättäny myös jatkaa lääkitystään ja pidentää terapiaansa koska tuntuu että meidän välinen vääntö yhdistettynä työstressiin olis käyny hänen voimilleen....

Mun kulta sanoi että hän odottais kesälomaa jolloin hän sais aikaa omalle itselleen ja pääsis kaupungin melusta luonnon keskelle :/ Ja että hän vaan haluis kalastella soutuveneessä ilman että tarttee miettiä seuraavaa työviikkoa tai väitellä mun kanssa siitä mennäänkö illalla klubille bilettään vai ei....Hän sanoi että kunhan hän pääsee eroon kiireestä ja stressistä niin ehkä hän osaa paremmin miettiä meidän kahden tulevaisuutta...

Mä varmaan vaikutin aluks vähän loukkaantuneelta. En todellakaan oo tottunu siihen että mua siirretään syrjään odotteleen jotain parempaa aikaa. Kyse on kuiteskin meidän molempien elämästä ja myös mulla itselläni on kai siihen jotain sanaa sanottavana....Mut mä ajattelin että nyt on turha ärsyttää lisää kun J näyttäis toisissa asioissa aika taipumaton olevan...

Niinpä tyydyin halaamaan häntä lujasti ja annoin ymmärtää etten mä ole valmis luovuttamaan meidän suhteen ;) Jos hänen tunteensa on kerran samanlaisia niin mitään peruuttamatonta ei oo siis tapahtunu....Mä sanoin että ymmärrän hänen työtilanteensa hyvin kun meilläkin duunissa joskus tekee aika tiukkaa :/ Mutta että tää on elämää ja elämä ei oo aina helppoa....Mut on vaara et liiallinen etäisyys ajaa meidät vaan kauemmas toisistaan. Enkä häntä oo valmis yksin heikolla hetkellä jättämään vaan aion jatkossakin pysyä hänen elämässään....