Työkiireiden ja omien murheiden takia mielialat on olleet aika alhaalla mut onneks mun rakas vanha ystävä otti itseään niskasta kiinni ja pyys anteeks monta kuukautta jatkunutta käytöstään. Jotkut teistä muistaa varmaan kun hän talvella näytti mulle uutta paitaansa ja mun rehellistä mielipidettä pyys raivostuen sen jälkeen ihan silmittömästi kun sen kerroin. Hän myös selän takana musta puhui pahaa tosi monelle meidän yhteiselle tutulle :/
Nyt mun kampaajana toimiva ystävä halus selittää käytöstään ja kertoi että hänellä ihan kamala kolmenkympin kriisi oli kun hän joutu omaa vanhenemisen pelkoaan läpikäymään :/ Ja mun mielipide hänen ylinuorekkaasta paidastaan osua tais liian kipeeseen kohtaan...Nyt hän sitten oli kuullu kavereiltaan huhuja mun ja J:n välisestä välirikosta ja vähän siltä haiskahti et hän tiedustellu olis onko J mahdollisesti taas vapaata riistaa. Vähän tuntui että hänen anteekspyyntönsä ajoittamine just näille päiville ei ollu ihan pelkkä sattuma...
Hänelle selitin etten oo J:n suhteen valmis luovuttamaan ja hän mua kovasti rohkaisi siitä myös kynsin ja hampain kiinni pitämään...Hän myös sanoi että mun pitäis tarkkaan miettiä mun ja J:n suhteen perusjuttuja koska hän mua kokeneempana on samat kuviot nähny ja kokenu ihan liianki moneen kertaan. Mun kampaajaystävä korosti että suhteen roolit merkitsee enemmän mitä moni myöntää. Että topin ja bottomin maailma olis ihan erilainen.
Mä olen niin selvä bottom että mulle naisellinen rooli hänen mukaansa istuu ihan luonnostaan. J taas on selvä toppi ja hän haluu miehisen roolin myös ottaa. Mun kampaajaystävän mielestä toppi etsii aina uusia kokemuksia ja vaihtelua, haluaa päästä polkasemaan isoa joukkoa "naaraita". Silloin bottomin huolena olis hänen mukaan tarjota uusia kiihottavia tilanteita, yrittää koko ajan muuntua ja muuttua jottei se hyvä mies karkuun lähtis....
Ongelmana on vaan se että jokainen on kuitenki yks ja sama ihminen. Sen takii omaa ulkoista olemustaan pitäis pystyä päivittämään säännöllisin väliajoin ettei jämähtäis yhteen ja samaan...Mun ystävä sanoi että hyvin voi olla että J:n kinastelu rahasta olis turhautumista arkeen ja että hän kaipais multa jotain uutta säpinää kun sama vanha kyllästyttää....Niinpä hän suositteli että päivittäisin lookiani kesäkuntoon, ostaisin näyttäviä kesävaatteita ja hän vois omalta osaltaan auttaa muotoilemalla mun hiukset uuteen kuosiin kunhan ne taas ehtii kasvaan....
Mulla vaan ei just tällä hetkellä rahaa olis ainakaan monia satasia. Mun kaveri ehdotti että kokeilisin pikavippejä kun kerran mulla on säännöllinen duuni ja palkkakin on taas jossain vaiheessa tulossa....Mä vaan en niistä hirveesti tykkää koska niitten korkohan on ihan älytön. Hän vaan nauroi ja sanoi että onhan sekin kai mulle jonkun hinnan arvoista ettei mun tartte odottaa ja että saan niitä uusia vaatteita. Mun luonteeseen ei todellakaan kuulu pihistellä mut kaikesta huolimatta mun on vielä pakko harkita jotain muuta vaihtoehtoo...
6 kommenttia
arosusi
14.6.2012 21:54
Tämä satiirin ja tosielämän rajalla kulkeva blogi on mieletön. Samalla niin toden tuntuinen, että jokaiseen kirjoitukseen tekisi mieli kommentoida ja ravistaa kirjoittajaa. :)
Puuteripoika
14.6.2012 22:45
Kyllähän se elämä välillä aika mielettömältäkin tuntuu. Mut kukaan kai ei omaa osaansa tällä pallolla oo valinnu....
Riquman1990
15.6.2012 00:15
Kyllähän tää blogi periaatteessa vois ihan totta ollakin, mut jotenkin uskomattomii noi jutut...
Ilopilleri
15.6.2012 12:45
"Blogin" päähenkilö on kyllä erittäin onnistunut karikatyyri heterovaltakulttuurin luomasta homostereotypiasta. Tässä on melkein kaikki kliseiset elementit mukana. :)
Puuteripoika
15.6.2012 12:57
Ilopillerin mielestä toisen blogin nälviminen ja parjaaminen vähän väliä samanlaisin syytöksin ei nähtävästi oo ollenkaan kliseistä...
Puuteripoika
15.6.2012 13:04
Ja eiks muka ranneliikkeen perushahmot jotka keskusteluissa meuhkaa päivästä toiseen ole ihan yhtä kliseisiä. Se klisee silloin vaan näyttäis olevan vakavahenkinen punavihree aktivismi ja pilkun viilaaminen. Kaipa se johtuu kans siitä et jokainen huomaa muiden kliseisyyden mut ei omaansa...