Siskon kanssa

Kun siskoni sohvalla eilen hänen kanssaan kuningattaren synttäreitä katselin niin mieli vähitellen muuttui aika surulliseks. Oon aina haaveillu isoista ja näyttävistä häistä ihan oikean kirkkovihkimisen kanssa. Joissakin mun haavekuvissa oon lipumassa Thamesia pitkin semmosessa tosi tyylikkäässä häälaivassa mun komean puolison kanssa. Mut se haave tuntuu nyt taas kaukaisemmalta mitä vähän aikaa sitten...

Mun sisko taitaa tietää miltä musta tuntuu. Hän on vuosikausia tapaillu miehiä ja heti kun näyttää hyvältä niin jomman kumman kiinnostus lopahtaa tai herää epäilyjä että mies on pettäny selän takana :/ Oon hänelle sanonu ettei hyviä miehiä löydä chateista vaan että hänen täytyis uskaltautua läppäriään ja lähibaariaan kauemmas...

Jäin vaan miettimään systerin sanoja. Hän sanoi mulle että miehet kuitenkin vaan aina haluaa seksiä ja sen jälkeen kun ne on sitä saaneet niin niillä on sisäine pakko etsiä uutta vallotettavaa. Että se olis joku luonnon määräämä juttu mikä vaan kuuluis miehisyyteen....Ja että mun siskon arvauksen mukaan J ei nostanu meteliä itse asian takia vaan se vaan ei oo valmis sitoutumaan muhun....

Aloin kelailemaan mielessäni että mitäs jos systeri onkin oikeassa :/ Silloin J ei oliskaan ikinä edes välittäny musta vaan hän olis viihtyny mun seurassa hyvän seksin takia. Ja että kun kaikki oli kokeiltu jo moneen kertaan niin hän ei enää oliskaan valmis uhraamaan rahaa meidän yhteisen onnen eteen kun ei enää olis varma kuin kauan haluaa meidän suhdetta ylipäätään jatkaa....

Mun sisko huomas selvästi että aloin miettimään mikä on ollu totta ja mikä ei. Hän halas mua tulisesti ja sanoi että mä olen miesten suhteen aika hyväuskoinen. Mutta että hän ison määrän erilaisia miehiä nähneenä tietää miten sikamaisia miehet pohjimmiltaan voi olla....Ja että mä ansaitsisin oikeasti parempaa enkä sellaista miestä jonka halua sitoutumiseen mä joudun vähän väliä pohtimaan....

Systeri sanoi kans että jos mies on valmis sitoutumaan vakavasti niin silloin se ei vaivaudu miettimään sitä miten paljon rahaa kuluu yhteiseen elämään...Vaan että J:n reaktio vaikutti vähän siltä että hän mielessään jonkun tekosyyn halus keksiä jolla pääsee musta eroon ja siirtyyn seuraavaan hoitoon joka taas kiinnostaa vähän aikaa....Että miehet vaan olis sellaisia ja sille ei vois mitään :/

Myöhään eilen illalla ennen nukkumaanmenoa päätin soittaa vielä J:lle ja vähän tunnustella millä tuulella hän sattuis olemaan. Ja että olisko hän mahdollisesti kotonaan vai jossain meluisassa paikassa missä muiden ihmisten ääniä taustalla kuuluis....Mut hän ihan uninen olikin ja ihmetteli että vielä puolenyön jälkeen hänelle päätin soittaa. Kysyin että onko hän ollu yksinäinen ja kaivannu mua. Ja että olisko hänellä yhtä kova ikävä mua kuin mulla on häntä....Ja että voitaisko me nähdä heti seuraavana iltana. J sanoi miettivänsä asiaa mut hänellä olis pitkä päivä ja stressaava viikko...