Exä

En nähny ollu mun exää J:tä ku kerran meidän eron jälkeen. Silloin hän aika huonokuntoselta vaikutti :/ Koska meillä ei montaa yhteistä frendii oo niin voi helposti mennä montaki kuukautta ettei toisiimme törmätä...

Nyt hänen kanssaan pitkästä aikaa jutteleen pääsin ku hän erään asian kävi toimittaas meidän tutulle. Kun juorun kuulin hänen tulostaan niin päätin paikalle tulla katsastaan missä kunnossa hän olis. Hän edelleen aika väsyneeltä näytti mut selkeesti tsempannu oli psyykkisen kondiksensa kanssa ettei hän ainakaan ulospäin miltään avohoitopotilaalta enää vaikuttanu...

Hän mua totisena katsoi ja oli helppo huomata että hän vieläkin menneitä riitoja märehtiny itsekseen oli. Sanoin hänelle et oli kiva häntä nähdä mut et mä toivoisin että hän vois suhtautuu muhun vähemmän kaunasesti koska hänen kehon kielensä aikamoisesta epäluulosta kertoi. Hän siinä sit murahti ja sanoi ettei oo helppoo ollu sulattaa sitä miten mä muka häntä aikoinaan kohtelin. Ja että hän vasta nyt olis sinut sen asian kanssa ja pystyny jatkaan elämäänsä eteenpäin. Hän lisäs vielä odottavansa et maksaisin hänelle takaisin lisää "lainattuja" rahoja...

Sanoin hänelle et jokaises suhtees on kaks osapuolta ja ettei oo hirveen reiluu laittaa kaikkii ongelmii yhden syyks. Lisäsin että meillä oli myös paljon hyvii aikoja eikä me mun mielestä aina riidelty vaan vietettiin kans semmosta aikamoisen ihanaa laatuaikaa peiton alla ;))) Hänen olis vaan rohkeemmin pitäny silloin uskaltaa avata suutaan ja kertoo asioista joita hän olis halunnu. Koska hän aikuinen ihminen on eikä pikkulapsi niin silloin on pakko osata kertoo mitä toivoo ja mitä haluu...

Hän tuijotti mua silmiin ja pyys mua sanomaan välitinkö mä koskaan hänestä ihan oikeesti. Sanoin et kysymys oli aika loukkaava mut et tunteet muuttuu ajan kanssa. Se mikä tuntu aluks hyvältä jutulta ei ehkä sitä enää sit ollukaan ku ihmiset ja tarpeet muuttu. Mut siitä huolimatta mä olisin valmis jatkaan ollu paljon kauemminkin jos hän ei olis niin negaks ryhtyny mun elämäntavan ja rahankäytön suhteen. Kukaan ei täydellinen oo et jokainen joutuu miettiin onks ees kohtalaista suhdetta järkee hajottaa jos parempaakaan ei helposti löydä tilalle.

En voinu utelematta olla oliko hänellä uutta poikaystävää. Hän sanoi elämän olleen sen verran raskasta ettei oo halunnu sitoutuu vielä kehenkään kun on joutunu työpaikkaakin vaihtaan ja sairastelua ollu. Sanoin hänen näyttävän aika väsyneeltä ja ettei tekis hyvää koko ajan omia murheitaan vatvoa. Sehän oli juttu mitä hän meidän suhteen aikanakin jo teki vähän välii. Sanoin et murehtiminen vanhentaa niin sisäsesti kuin ulkosesti. Elämä on tehty elettäväks, ei kaunasena murjotettavaks....