Eilen töissä meidät kaikki yhteen kutsuttiin jonkin asian tiedottamista varten. Selvis et yks kauan talossa ollu nainen lähdössä pois olis ja se vastuu mikä hänellä oli jaettais nyt uudelleen...Mähän tietysti heti innostuin ku tiesin et useimmat muut talossa oli olleet vasta hyvin vähän aikaa...
Siinä vaihees ku kehuja jaettiin jo aika fiiliksissä olin. Tää henkilö oli kuulemma erityisen tunnollisesti duuninsa hoitanu ja osoittanu olevansa luottamuksen arvone. Mutku nimi sanottiin mun kahvikuppi meinas tipahtaa kädestä ku se en ollukaan minä. Mun edelle meni alle vuoden meillä ollu koko ajan tärkeilevä ärsyttävä naikkone, joka luulee koko ajan tietävänsä kaiken paremmi ku muut. Hänen oma olemus ei ees sovi ammattiin vaan tänäänki hän patsasteli kauheen värisissä ylisuurissa rumissa kengissä...
Mä selvästi tajusin ettei mun panosta kovin korkeelle arvosteta :/ Muiden onnitellessa sitä akkaa mä vähin äänin laukkuni otin ja kohti ratikkaa lähdin. Matkalla ostin pari levyy suklaata ja kotiin päästyäni sohvalle lysähdin. Illalla nyyhkyleffaa kattoessani ja suklaata suruuni mutustellessani ulos sain itkettyy kaikkii niitä murheita ja hylkäämisen fiiliksii mitä mulle kertyny oli...
Täytyy kyl sanoo et kiittämättömyys kaiken palkka on. Jotkut mun lukijat mua itsekkääks usein väittää mut tietäisitte miten paljon oon antanu meidän putiikin eteen. Eihän tää mitään toiveduunia oo mut tässä hetkessä nyt ei oo parempaakaan ollu tarjolla. Mun tullessa taloon meininki muutenki ihan erilaista oli ja silloin vielä siinä uskossa olin et me ei mikskään halpaketjuks ruvettais. Mut nyt jo näyttäis siltä et meitä kohta ei erota jostain surkeesta henkkamaukasta...
Myöhään alkuyöstä mä kampaajaystävälleni soitin jotta hän vähän mun huonoo tuulta piristäis. Mut häntä ei tuntunu ollenkaan kiinnostavan mun työmurheet vaan lähinnä yritti tentata miltä mun ekat oro-kasvohoidot on tuntuneet ja et näkyykö jo tuloksii. Sanoin etten soittanu vastatakseni hänen uteluihin ja sanoin meneväni nukkuun. Söin vielä vähän lisää suklaata ja nyyhkytin itseni uneen...
7 kommenttia
OllH
27.2.2014 21:41
Mä ole itse ollut samantapaisessa tilanteessa jossa vaikutti kovasti siltä että pätevyydestä ja panostamisesta huolimatta joku toinen, uudempi talossa saa ylennyksen. En tiedä tarkemmin miksi sinun tapauksessasi juuri se toinen sai sen paikan, mutta oma tulkintani omasta tapauksesta oli se, että se toinen henkilö vain oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se, että toinen saa parempaa palkkaa ja muita etuja (ja arvostusta) harmittaa tietysti mutta sen lisäksi mä sain tietää asiasta kiertoteitse vasta puoli vuotta tapahtuneen jälkeen eli sitä oltiin pimitetty multa tarkoituksella. Järkevää tuollaisessa yhteydessä on pitää arvokkuutensa ja jatkaa hyvän työn tekemistä, ehkä joskus kiitosta tulee. Suuttumista tai kateellisuutta ei kannata näyttää koska silloinhan menettää jatkossa mahdollisuuden menestykseen. Toinen juttu on sitten paremman työpaikan etsiminen, mutta ainakin mä tykkään sinänsä työstäni ja en ollenkaan voi tietää olisko lähellekään yhtä mukavaa työpaikkaa tarjolla - uuden työpaikan ilmapiiri kun selviää kunnolla vasta sitten kun siellä on aloittanut ja vanha työ on mennyttä. Plus nykyinen työpaikkatarjonta on aika huonoa.
Yritä kestää, rajoita suklaan syöntiä!
Riquman1990
28.2.2014 01:42
Pätevämpi saa paikan, näin se menee.
Puuteripoika
28.2.2014 09:11
Kiitti OllH! Mukava kuulla välillä älykkäitä kommentteja joltain!
Puuteripoika
28.2.2014 09:22
Luulen et kyse on ihan muusta. Oon selkeesti vaistonnu et ollenkaan kaikki mun duunissa ei musta pidä eli ties mitä juoruja mun selän takana kulkee...
Riquman1990
1.3.2014 16:45
Niin ku sä et ite levittelis juorui toisista? ;D
TeemuAleksi
9.3.2014 18:03
Puuteripoika, koska en tunne sun typaikkaasi, sinua tai sun tykavereita, oon tietysti taas kommenteissani täysin niiden asioiden perustelemana joita oot itse kertonut.
Kun puhut typaikastasi, mulle tulee ekana mieleen se kuinka jokin aika itten joku työkaverisi lopulta kertoi sun käytöksesi häntä kohtaan tehneen hänet psyykkisesti pahoivoivaksi ja huonosti voivaksi. Jos olisin itse se henkilö, jolla on valta ylentää joku, en koskaan voisi valita ylenettäväksi ihmistä, joka on vaaraksi tykaveriensa työhyvinoinnille. Se, ettei työyhteisssä esiinny kiusaamista, syrjintää tai riitaisuutta on yrityksen menestyksen kannalta niin tärkeää.
Joskus kirjoitin sulle, että ihmiset eivät arvota toisiaan ulkonäön kautta ja jos jatkat elämääsi uskoen kaikkien tekevän niin, sun tulee hyvin vaikeaksi menestyä. Käytös ratkaisee paljon enemmän. Joku voi saada ylennyksen vaikka sillä on rumat kengät ja toinen, vaikka olisi miten hyvin pukeutunut ja kaunis, ei saa. Ulkonäkö ei kuitenkaan ollut se tärkein asia. Vaikka se olisi sulle, ei kannata tehdä valintoja elämässään olettaen että se olisi kaikille, vaan ymmärtäen että tämä on asia jossa eroat useimmista.
Toivottavasti ihminen, joka nyt ylennettiin, on käytökseltään sellainen, ettei hän luo surua ja pahoinvoimista työyhteisöön.
Sun kirjoituksiesi perusteella koet olevasi hyvä työntekijä työpaikallasi. Tosi hienoa, että tahdot panostaa siihen, että tunnistit itsesi siitä, kun jotakuta kehuttiin tunnolliseksi ja luotettavaksi ja toivottavasti työnantajankin mielestä olet sitä, vaikka nyt puheella tarkoitettiinkin jotain muuta henkilöä. Voihan sussa silti olla ne samat hyvät ominaisuudet ja ne on voitu huomata mys sussa, vaikka sitten joku on siinä vielä parempi, tai siinä yhtä hyvä mutta parempi jossain muussa joka valintaan vaikutti.
Varmaan kuitenkin jokin siinä, millä tavalla oot ajatellut nyt että ollaan hyviä tyntekijöitä, eroaa siitä miten ylennyksestä päättänyt ajatteli samasta asiasta, koska hän ei valinnut sua nyt. Jos tahdot yletä sun työssä jatkossa, mun mielestä voisi olla hyvä ajatus kysyä sitä ihan suoraan. Että miten työnanatajan mielestä sun kannattaisi sun työtapaa muuttaa ja ielä entisestäänkin parantaa kehittyäksesi, koska oot kunnianhimoinen ja tahdot edetä. En usko että yksikään tynantaja laskee sen kysymistä työntekijälleen haitaksi. Sehän on tosi upea juttu, että joku on innostunut työstään ja halukas ottamaan suurempaa vastuuta.
Ota nyt tullut pettymys opin kannalta niin koko jupakka kääntyy vielä sun voitoksi ja saat näyttää kaikille mihin oikeasti pystyt. Mun ymmärtääkseni oot kuitenkin nyt sillä alalla joka sua ihan oikeasti kiinnostaa, ja jos nykyinen typaikka ei olekaan haaveiden paikka, voit käyttää itä ponnahduslautana sinne minne unelmissasi tähtäät, koska ala on oikea.
Voimia.
TeemuAleksi
9.3.2014 18:09
Äh, anteeksi kaikkien puuttuvien ö-kirjainten puolesta, käytössäni on vanha pöytäkoneeni ja huomasin vasta viestin lähetettyäni että näppäin oli vääntynyt osin pois paikaltaan.. Kiitos viisivuotiaamme joka yhtenä päivänä oli käynyt nyppimässä muutamia kirjaimia irti näppiksestä.. :D