Lomat sitten lopultakin alkoi ja mulle se tänä kesänä tietää tosi kovaa tsemppaamista jotta oman kultani takaisin saisin. Olin eilen aamusta iltaan ostoksilla ja löysinkin muutamat aika tyylikkäät shortsit ja tennarit. Mun kaveri uudisti siinä välissä mun hiustyylin jotta sekin viestittäis että elän hetkessä enkä menneisyydessä...
Soitin J:lle joka oli edellisenä iltana ajanu suoraan mökilleen ja sanoi että hänen tarttis olla nyt vähän aikaa yksin keskellä luontoa. Asia jota mä en voi ollenkaan tajuta mutta minkäs teet. Kun on stressiä niin silloin parasta lääkettä on ne ihanat ihmiset jotka sun ympärillä on eikä asioita voi paeta niin ettei niitä ajattelis ollenkaan.
Mun kaveri sai houkuteltua mut kanssaan illalla klubille ihan vaan näyttääkseen etten mä oo yhden synkistelevän miehen oikkujen varassa vaan että elämällä vois olla mulle muutakin tarjottavaa :)) Mä huomaamattani join taas vähän liikaa varsinkin kun siinä oli yks vanhempi mies joka selkeesti koitti mua ja mun kaveria känniin juottaa....ja sitten nuoleskeli mun korvaa ja suukotteli mua häpeemättömästi :/
Aamulla herättyäni huomasin että mulla puhelimen muistissa on pari kolme uutta numbaa joiden on täytyny ilmestyä yön aikana. Kaverikin sanoi että varmaan nyt huomasin mimmonen vienti mulla olis jos oikeesti haluisin rohkeesti ottaa elämän vastaan sellasena kuin se tulis vastaan. Hänen mielestään mä pystyisin paljon parempaanki kuin J joka on omalla tavallaan ihan komea ja luonteeltaan kiltti mut ei osaa elämän pienistä asioista nauttii ja miettii turhalta tuntuvia asioita.
Mä oon kuitenkin sen verran itsepäinen etten haluu antaa periks. On kulunu aikaa sen verran jo paljon ja mun elämä on muuttunu epämukavaks toisen nurkissa asumisen takia et tässä vaiheessa mä en aio luovuttaa. Mä oon uhrannu liikaa aikaa ja vaivaa tähän suhteeseen jotta nyt vois enää perääntyä. J ei oo täydellinen mutta se koko paketti on riittävä jotta voisin siihen tyytyä jatkossakin. Hänellä on hyvä duuni, kaunis asunto eli olosuhteet meidän yhteiselämälle olis kunnossa jos hän vaan ymmärtäis ottaa elämän vähän rennommin.
