Der junge Herr Kliffa

mua sylettää pyhäpäivät. kaikki kiinni ja ankeeta. miks maan pitää pysähtyy pyhänä? mun tarvis saada lisää pellavaa mut kauppa tietty kiinni ja perseen pensseli. onneks on nappei 300 mitä voi alkaa ompeleen kiinni liiviin.

kaurapuuroo aamupalaks ja lisää kahvii. sit vitamiinipillerit ja lääkkeet ja i'm all set for another exciting say in the world of art. toisaalta meil ihan mahtava näyttely nyt, toisaalta siel ei o kajareita koska ne lainassa toises gallerias. ja vittumainen kaveri disautti mua eilen. loukkaannuin ja se oli siin sit, me ei olla enää kavereita ja suhtaudun töissä kun tavataan viileen asiallisesti enkä yhtään mee auttaan ylimääräsiä. mua eniten ärsyttää ihmiset ketkä on nauravaisii ja ilosii ja sen naurun ja vitsin puitteissa sanoo vittumaisia asioita. jos olis edes rehellisesti kusipää olis helpompi diilaa.kun nyt ei voi oikeen virallisesti loukkaantuu kun oli sillee vitsikkäästi sanottu. mut kyl mä voin. i don't give a flying fuck.

ja sit viel pyhä. voi ankeus. mut mahtava ilma, se jeesaa, jos vaikka olis porukkaa liikentees tänään. mut aina voi askarrella lohikäärmeen.

mun tulee ikävä hiukan mun maisemaa ku muutan. sumu seuraa mukana kaikkial mut en nää enää usvan keskeltä liikennevaloja ja katulamppuja samalla tavalla ku nyt. toisaalta tuleva koti on isompi ja siel ei ikkunat (toivottavasti..) falskaa niin paljoa ku täällä. se on hurjasti isompi ja siel on lautalattiat. muutamat hakemukset lähteny ja lähdössä helsinkiin. oon kauna tapellu tku vs. hki ja lopulta hyväksyny sen et hki taitaa muutamalla saralla voittaa tku:n aika vahvasti. josko sit keväällä viimeistään alkas miettiin kongreettisesti muuttoa ellei jo ennen sitä napsahda työpaikkaa. saa nähdä.

juttelin ystävän kans näyttelystä ja sain vahvistuksen mun ajatuksille et less is more ja ylenmäärin on väärin. oon hyvin visuaalisesti elävä ihminen ja saan ideoita kaikesta ja koko ajan, keräilen kuvia ku fan ja tykkään eniten maailmasa eri alakulttuurien ja ryhmien, ideologisten tai ammatillisten, omista merkkikielistä. haluan käyttää aina kaikki maailman viittaukset yhdessä työssä mut samaan aikaan olen viime aikoina eläny siinä kauhun tasapainossa et näyttelyn lähtökohta vs. oma näkemys, tylsä ja minimalistine vs. täyteen ahdettu ja ähkyisä.. olen ollu kovin karsimisen kannalla tavallaan mut ihminen on hjännä hahmo (tai mä oon siis) et tarviin aina jonkun toisen mielipiteen vahvistamaan mun ajatukset.

tykkään kovin tehdä kokeita ja protoja, kattoo toimiiko idea ja jos ei toimi se hylätään. oon käyttäny mustaan pellavaliiviin/korsettiin aika kauan aikaa ja nyt siit tulee valkonen. muutamat ryhmät on edelleen mukana mut silleen hiukan hillitymmin, muutamat jää odottamaan seuraavaa settiä.

olen (taas ja edelleen) ihan liekeissä hare krishnoista. muistan lukion ekalla uskonnon tunnilla opettaja sano et suomessa on x määrä uskonnollisia ryhmiä ja hare krishnat on ainoa mistä ei saa puhua kouluissa oppilaille. mikä siinä mahtaa olla? en lopultansakaan tiedä liikkestä mitään, et onk se pohjimmiltaan millast meisinkii ja porukkaa mut i shall find out. ehkä. jos ei muuta ni ainakin i shall find out mitenne pukeutuu siihen kaapuun ja mil maalil laitetaan otsaan se kuvio ja mitä se merkkaa.

olin eilen kahden ranneliikeläisen kans touhuumas ulkon illal. vinokinos tai siel maegabailulopetusbileis tapasin viel yhden ranneliikeläisen. 3 down, 456 to go.

oli äärest kliffa ilta, kovin vähän porukkaa liikentees ja liian vähän nuorii poikii joidenkin mielest. must taas oli liian vähän porukka innoissaan tiskijukast kuka soiti kliffaa musaa ja hip happeningei remixei mut ei kukaan tanssinu. olisko sit ollu ihmiset ujoi (=liian selvinpäin)?

mul oli pääl must ihan kiva setti, casual but cool, rauhalline ja tavalline mut sen verran värikäs et olin ite ihan et OMvittuG ku näki peilist ittes.

nyt täytyy lähtee vanhempien luo syömää sunnuntailunssii ja illal tulee sit joku jannu kattoo kämppää. yhyy yhyy kiva koti pakko luopuu ja sit et onk se enemmänki sitä et jännittää se yhteenmuutto..? ku hirveen monet ollu ihan liekeis et wautsi wau ja fit fiu et suuri askel ja mä oon vaa sillee et kiss my ass se mitää merkkaa ku putoo elinkustanukset ja sillee järkevää mut haloo, onhan se nyt kuitenki ehkä hiuka jännää ja et siin sit ollaa ja et koska sit kihloihi (paitti se on must ihan turhaa pelleilyy ne sormukset ym. ja kaikki häät ja sillee rekisteröinnit paitti et lain edes perinnöt ym. varmaa menee sujuvammi mut samaa aikaa onha seki sit kuitnki kans suuri askel vaik kaikki eroo kuitenki aina joskus) ja naimisii ja asuntolainaa vaik sen lainan haluisin heti ottaa ku oon kyrpiintyny vuokral asumisee mut samaa aikaa eile tuli vastaa kiintoisa duuni hesas mitä nyt ajattelin hakee ja muutenki mul alkanu se helsinki taas nostaan päätää kovemmin ja korkeemmal ku pitkiin aikoihin. turku on ihan aj amahtava mut samalla onhan tää sit turku, eihän täs o mitää. en tiiä mikä olis paras ratkasu. pako maailmalle, meril, ankkurit ja pääskyt kroppaan hakaten ja kultaa korviin.

ja edessä koti-iltaa ja ompeluu, kirjontaa ja säästämist. tai no, säästäminen käy mult nyt hyvin ku ei o rahaa. sen sijaan ajattelin ottaa työn alle vanhan turkin ku olen joskus ostanu koululta. musta ja kiiltävä, yhden koulukaverin tekemä. siin ei o kaulusta mikä tekee siit hiuka hankalan ku tarvii sit niin suuren huivin et on edustavan näkönen mut praise the lord mul on huivei muutaman kymmentä (tusinaa..) et niist löytynee. se mikä siin kans oli issuena aikoinaan oli kiinnitys.. en oikeen lämmenny sille klipsu-ratkasulle mikä siin on ja nyt pitäs kans kehittää siihen uus kiinnitys ja oon jopa ajatellu et onko mussa miestä laittaan siihen 2-rivisen napituksen? ku must mus vois olla, sit siin olis hiukan sellain kipparitakki oletus.

mun pellavakorsetti/liivi ei oikeen lämmittäny mua joten ajattelin et teen sen sittenkin satiinista, jotkut puhuu puuterin värisestä, jotkut mummon kalsareista, jotkut, kuten mä, vois jop ajatella mustaa tai ihan valkosta. mut sit en tiiä mikä olis paras väri pääskyjen kirjontaan. tietty valkosta valkosella on aina hieno, sama ku musta mustalla. tai sit annan vaan asian hautua viel hetken. ku kuitenkin voin kaulurin jo tehdä ja alkaa siihen kirjomaan kaikkee nättii ja kivaa, söpöö ja herkkää ja sit voin jatkaa samaa linjaa kynsikkäis ja napavyös.

löysin kaks mielipuolisen kaunista tapettia (tai no useemman mut kaks teki ihan mieltsin vaikutuksen) ja aloin taas haaveileen ihan omasta omasta kodista mihin tekis mieli laittaa hiukan massiikin kiinni sisustuksen. mullahan oli kauan tapana luuhata tapettitalon nettisivuil haaveilees kaikest ihanast ku vois laittaa omaan kotii ja funssaa mun vanhojen mööpeleitten kans ja sputnikin kans ja siihen lehmänraato lattial ja sit ottas skumppaa niist kultareunasist laseist. ja kattelis yli kaupungin kattojen.. kauas kauas pois.. ( http://www.tapettitalo.fi/ ehkä paras paikak ikinä )

ja oon ihan in love with jaakko hämeen-anttila. se on ihana, monel tapaa. ja anto mul inspist kaikkeen tulevaan ja tähän elämään.

oon jumissa tähän biisiin ja varsinki videoon niin kovaa et oikeen kuuluu semmonen kitinä takaraivosta.

jokseenkin kiinnostava artikkeli tuli vastaan keskusteluis, et vampyyrit homoi aina kreisii tavallaan kai olisko ei o mut silti otan asiasta kiinni. must oli jännä ajatus puolestansa se miten kirjottaja ajatteli kolumnistin saavan hirveesti paskaa niskaan.

ainahan vampyyrit on ollu homoi, ainahan kaikki epäilyttävät miehet on ollu leffois ym. homoi. aikana ennen leffoi oli kirjat se way to go, aikana ennen nykystä järjetönt tietämystä oli vampyyrit the way to go. must oli semminkin kiinnostavaa et artikkelis sanottiin: "..he seminal short story "The Vampyre," written in 1819 by John Polidori, was based on his fascination with Lord Byron, the icon of Romantic sexual liberation and dange..". nii just , dandy. Eli se mitä on pidetty uhkana koko maailmalle on puettu mustiin vaatteisii ja laitettu imemään nuorten impien verta, myöhemmin se on laitettu tappamaan sarjassa (Monsieur Verdoux) ja jossain välissä vaan hengaamaan ja suistamaan viaton nuori sankari ojaan ja kurimukseen (Rebel without a cause).

se miten mä nään asian on juurikin näin, epäilyttävät miehet on tarvinnu tietyn sotisovan tai naamion minkä avulla on opetettu kansalle mitä possee pitää välttää, miten ei kuulu elää. must viel huvittavampaa et nää samat tuomitut hahmot aikasemmalta ajalta on taas toiminu esikuvina koko takakireellen edvardiaaniselle ajalle ja eik sillon just ollu vampyyrit ja ihmissudet kovaa huutoa? mut eihän kukaan oo puhunu homoista, eihän homoutta ollu olemassa vaik kaikki tiesi mikä on maailman parasta seksii. siks otettiin taas dandyt (tai ne hahmot ketkä etäisesti muistutti dandyismistä vuossadan alusta) ja luotiin homo / epäilyttävän miehen prototyyppi. (ja jos alkaa asiaa oikeen kaivelemaan ja sättäämään ni onhan siinä myös koko vuossadan vaihteen naisten ja miesten asema, muodin käyttö aseena siinä sodassa, teollistuminen ja luokkayhteiskunnan pönkitys sun muuta. miten muodista tehtii tai määriteltiin naisten jutuksi ja epäilyttävien miesten ja tätä myöten terveet ja normaalit miehet ei pukeutunu tyylin vuoksi vaan istuvuuden ja mukavuuden ja niiten uusien normien mitä keskiluokkanen duuni toimistolla vaati. eikä nyt välitetä siitä miten miesten muoti heijasteli ihan tarkaan naisten muotia, miten miehillä kuitenkin oli muoti joka muuttus, ei se o merkittävää koska miehet ei ollu muodissa kiinni..)

seikka mitä en o koskaan ajatellu tuli kans artikkelis esiin et naisil vampyyrit on sama ku lesboseksi miehil. en o koskaa ajatellu et vampyyreis (homomiehis) vois olla jotain oikeesti suurta ja erotisoituu naisille? ei sinällään must ihan tuulest temmattu ajatus, ei ollenkaan. jos ajatusleikkii jatkaa viel ni voi seuraavana alkaa miettii mitä kaikkee voi täs valos tulkita naisen haluavan mieheltä, turvaa ja pelkoa (kauhun tasapaino), rakkautta ja ei-seksuaalista elämää? kummallista. tai jyllääk siinä se ajatus et ei o vaan koskaan saanu kunnon naista ja iks homo, et kyl mä onnistun käännyttään ja saan unelmien miehen? onk miehil sama ku ne kattoo lesboseksii, et siihen välii hetken pääst opettaan tytöil miten oikeesti pannaan? ku mä en oikeesti tiiä miks lesboseksi on miehil se juttu, en ihan oikeesti tiiä.

en myöskään osaa sanoo onk hyvä et homoi niin viljalti edelleen telsus vampyyreinä, et vaikuttaak se asiaan hyväl tai huonol tai onk sil oikeesti mitäänmerkitystä? kuitenkin ne samat vanhat ajatukset näköjään jyllää edelleen vahvasti mitä on jo 1800-luvun alusta saakka meil kompattu. ku toisaalta en myöskään oo koskaan tavallaan jaksanu hirveesti vlittää miten maailma näkee hiomot ja homouden. teki niin tai näin ni on ihmisii ketkä pitää mua über-hinttinä ja niit ketkä näkee mut tosi heteromaisena (?) eikä mua oikeesti pöyhäse suuntaan tai toiseen, miks pitäs? ja sit kuitenli mua hiukan kiinnostaa miten homot medioissa kuvataan, ihan snadisti.. siks ehken en ollu ees niin innoissaan juurikasvusta, mut en lopulta tiiä oliko se perimmäinen syy? en usko, must se oli vaan hiukan turhan hepposesti tehty, ohjattu, käsikirjotettu ja näytelty. (ja puvustettu, lavastettu, valaistu.. ei kai tää oi läppä)
------------
(edit.)
nii kato daiju, unohdin laittaa sen linkin, eli se artikkeli on täällä: http://www.esquire.com/features/thousand-words-on-culture/vampires-gay-men-1109#ixzz0Tt3qiWOH

ja keskustelu (avausviesti..) aiheesta on täällä: http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=10&thrdid=8434 (ja miksen o siellä keskustelees on ihan mun omien syiden takia.)

jonna järnefelt on ihana.
------------
(edit. 1)
mut pääministeri ei oiken kybäl vakuuttanu. en tiiä miks mätti mut toisalta aika monet suomalaiset mättää.
------------
(edit. 2)
ja illal tulee margaret thatcherist ohjelmaa. siinäpä punkkien punkki. pakko kattoo ja toivottavasti siis tulee areenal..
------------
(edit. 3)
nyt päässy töis ku paremat yhteydet ja pc (perkele en voi hyväksyy..) ja nyt thatcher edenny jo pidemmäl, ja jopa katkeilematta. mä tykkään ja jotensaki hyväksyn liian nuoren ja nätin tyttären roolissa ku oli sitä takaumaa kans et nuorena friiduna 70-luvul. son joko tai, liian freesi vanhus tai liian kulunu nuoretar jos sama ihminen näyttelee koko kaaren. madonna evitas oli kaikki ihan jees oikeestaan mut siin alus ku 16-vuotias huitukka lähti buenos airesiin sai jo aika paljon blurraa ja hämärtää ja kikkailla yön valil et madonna 38 näytti evitalt 16.

enivei, päivän eka asiakas lähti just eli voin jatkaa ja kattoo miten frouwa musertuu ja omat koirat puree.
------------
(edit. 4)
nyt intouduin kattelee vanhoi klippei ylen eläväst arkistost margaretist. ja mun tekee ihan siaraasti mieli röökii, ihan sairaasti..

ja kriisi. ei yhtää rahaa ja pitäs olla illal hutikas ja ilonen. en tiiä mitä teen.. yhyy yhyy.. rahattomuus on aika anke olotila mut samas voi katsoo peilii et miks on rahaton. joku vois sanoo ettei kannata ostaa niin paljoo paskaa kotiin luotol mut joku toinen vois tas sanoo et mitä sit, haudas ehtii sit säästämää ja olemaan kuluttamatta.

oon koko päivän kuunnellu eurythmicsii. en muistanu miten bloody brilliant bändi tää on. annie lennox on aina ollu must ihan mieltsin nätti friidu ja sillee klassisen kaunis ja saman aikan van ältsin makee rokkikimuli. ja sisäinen drag mussa tietty jumaloi why videon meikkiä ja sitä iisiyttä mil se syntyy (koska niinhän se meikki just syntyy). oon aina kelannu ja ihmetelly miten voi ihmiset jotkut osaa laulaa. must olis hienointa ever et olis loistava ääni ja esiintymiskyky.

oon ihan vitun liekeis yle areenast. mahtavaa settii, kaikkee shittii, ohjelmii ja dokkarei.nyt juurikasvua osa 2/2 menos. en oikeen ihan tiiä mitä ajatella. suomalaisis sarjois on aina ne omat helmasyntinsä mist ei näköjään päästä eroon. enkä ees viiti alkaa selittää omii mielipiteitäni näyttelijöist, se ei kuitenkaa kantas hedelmää. päiväl kuuntelin enbusken ohjelman ja katoin ekan osan lincolnin amerikasta. ollu siis kiireinen päivä töissä tänää. sit katoin strömsön afrikkalaiset rantajuhlat. busy busy, elämä ilman telkkarii on niinku hirveen vapauttavaa, jää aikaa kaikel muullekin, niinku elämäl.
----------------
ja ikeas on lehmäntaljat marraskuussa josain spesu-tarjoukses. kelasin et näyttäs kliffalt uudes kodis sputnikin alla.
----------------
edit. (vol.2) ja elämässäni ei oo montaa kertaa myötähäpeän aallot lyöny läpi mut nyt löi ku homodiskos..

mulla on sellasta kutinaa kropassa tai mielessä et ei o asiat ihan kohdllaa nyt. en tiiä, etäisesti tulee lihasmuistii ajasta ennen flippaamista ja masentumista ja nyt mun pitää keksii kaikki maholliset keinot välttää se. nyt ei olis aikaa masentuu. näyttelyn kamat pitää saada valmiiks ja pääskyset kirjottuu korsettii. tai ei se nyt ihan korsetti oo ku enemmänki alupaita/liivi. mut korsettimaisemmaks sen tekee kirjonnat ja napit. en ihan ees tiiä onk vetoketju paras mahollinen show siihen tai olisko oltava nyörit mut must ei ku sit mennää liikaa fetissin puolel ja se ei o ollenkaa ajatus ja tarkotus, enemmänki vaan maskuliinisuus.

kämppä on tosi kylmä, ikkunoist vetää ja sataa sisään. muutto kuukauden päästä. korkeemmal ja kauemmas, isompaan ja avarampaan. koira, poikkis ja ompelukset mahtuu kaikki paremmin. uuteen nousuun. en tiiä pitäskö mun laittaa unicefil viel meilii et ne ei tosiaan tunnu välittävän maineestaan kun ei o mitenkään reagoinu mun meiliin. jos halun tehdä hyvää onk olemas järjestöö mikä oikeesti oli sjotenki juonessa mukana? en tiiä, toisaalta voin tehä hyvää ruohonjuuritasolla ja olla frendi ja hoitaa vanhaa koiraa kunnialla hautaan. seuraava olis jo oven takana, tallinnasta tullu katukoira, laiha ja kiltti. pitäs testaa joskus tuleek ne toimee kliffan kans tai tuleek tappelu. voisin ottaa molemmat ihan fine. mul aina ollu se haave et olis sellain tyylikäs italialainen société rouva nykistä, monen koiran kans kulkis kaduilla valtavat vintage diorit silmillä, blondattu banaaninuttura päässä ja leopardii yllä. mut toisaalta taas ottasin mieluusti kissojakin, ne olis vaivattomampia ku koirat, monasti kärsin pahoi syyllisyyksii ku jusu yksinään liian kauan.

mun pääskysil tulee vaaleenvihree vatsa ja musta-siniset siivet. valkosta laitan kans reunoihi ja rajauksii. pitäs vaan saada riuhtastuu itestää sen verran et sais tehtyy loppuun.

unicefin tyttö lähesty mua ja mun kaverii turun torilla yks päivä, muutama viikko sit. siis sellanen jäsenten ja varojen kerääjä (pain in the ass, oli järjestö mikä tahansa). se alotti jutun kysymäl et kiinnostaak ihmisoikeudet tai eikö kiinnosta yhtään ja vastasin et juu kiinnostaa mut just nyt ei kiitos et kiire. tytsy jatko sit kysymällä et miltä tuntuu olla mies ja talloa joka skeleella kymmenen naista. koska olen niin vitun hauska jannu sanoin nauraen et hyvältähän se tuntuu. tää oli virhearvio, koska ajattelin et ihminen kuka lähestyy vieraita noin reppaval otteel varmaan pystyy kans vastaanottaman reppavampaa läppää. virhe. ei pystyny. mimmi tuleentu oikeen hetkeks ja alkko jaappamaan jotain sorrosta jne. ja sanoin ihan ystävällisesti et homona olen kans ihan tutustunu erilaisiin sortoihin ja ennakkoluuloihin et ei se maailma ihan vieras ole. juttu jatku ja josain välissä sanoin et hiukan häiritsee tollanen tapa lähestyä, et sil röyhkeel asenteellan ei s uusis (potentiaalisis) jäsenis aikaan muta ku nousen karvat pystyyn. hänellä on kuitenkin omien sanojensa mukan oikeus käyttää asiaansa prosentti maailman röyhkeydestä. täs välis oli käyty kans läpi faktat et vaikka sponsaisin unicefii pienel summalla kuussa mulla olis silti varaa ostaa röökiä ja kaljaa (mikä oli must aika hulppee oletus ottaen huomion eten missään välis polttanu tai indiloinu et kalja kuuluis mun juomatottumuksiin..)

se mikä mua juili sillon oli enimmäksen se puoli et mun puolest hänel on oikeus käyttää vaikka 6% maailman röyhkeydestä ajaessaan omaa asiaansa, mut niin kauan ku päällä on unicefin rotsi ja sille nimenomaselle järjestölle haetaan lisää kannattajii ni hän ei aja omaa asiaansa, kysees on unicefin asia.

mikä mua juilii nyt on se etten o saanu unicefilta mitään vastausat mun palautteesen kulaitoin meneen tapauksen jälkeen. voiko olla oikeesti niin etei unicefia kiinnosta miten heidän nimissään ihmiset toimi kaduil tai onk ne ne ohjeet mitkä on annetu?

anyway, unicef liitty punasen ristin kans smaan jengii.