Der junge Herr Kliffa

Näytetään bloggaukset maaliskuulta 2008.
Edellinen

neuvoi

"no pelse, mites sul on hommat edenny tänää?"

'iha jees, kiitti. oon istunu 2 tuntii läppäri sylis ja kytänny vanhoi mainoksii youtubest.'

"hey wow, toi kuulostaa tosi hyvält. onk sul mitää vinkkei antaa?"

'joo, mee vaikka ekaks kattoo alkon seksivalistusvideo. kandee ihan kiinnittää huomioo ihmisten tukkaratkasuihin, asuvalintoihin ja siihen miten kliffat kotibileet on kuvattuna pätkäs.'

http://www.youtube.com/watch?v=WV8lOBYGaaE

tyhjää

hakkaa. jonnin verran saanu ajatuksii järkättyy, muutamat kuvat viel ja voin sanoo tyytyväisenä et iha jees, iha ok ollu tä päivä so far.
mua hiuka sylettä tä kellon ruklaus ku nousin vast vartti vail kaheksan aamust. vaik sisäinen kello sano et kaikki hyvin viel voi nukku mut eihän siin o mitää tolkku. mul on edelleen mysteeri miks näit aikoi siirellää, mikään selitys ei o menny läpi. karkausvuoden ja -päivän hyväksyn ku kesti seki 31 vuotta enenku sain selvyyde et miks mennää päivä pidempää sillon tällö.


se

kirja mist jaappasi hetke aikaa on aivan uskomaton. ihan ku joku olis tullu mun aivoihi, varastanu kaiken mist tykkään vaihtanu nimes ja tehny kirjan. siin ei o muuta ku täydellisyyttä. siin riittää ihmeteltävää.


tukkaa

mul uus tukkamalli nyt valittuna ja päätettynä ja oon tehny siit upeen kuvan minkä kans meen parturii. viimeks tein saman. oli hieno svedu-rokkarin kuva ja tukka messis ja tulin ulos jenkki-siili pääs. ei paljoo pelse nauranu sillo. nyt olis sit uudet kuviot ja bf sano et sit pidät pelse pääs siel etkä anna nuoren söpön klopin puhuu vanhan päätä ympäri.

koitin hakee kuvii netist ja muutama löytyki ja sit eksyin jaakko jäntin arviontii ja eihän se ollu tajunnu leffaa yhtää. ei varmaa tykänny marie antoinettestakaa. se kertoo aika pal et voik olla mun frendii ja kamuu jos ei yhtää oivalla nerouden pääl. enivei, must tulee espanjan filip II ku meen parturii mut ilman partaa. pitsikaulus on kyl.

muutenki herra molla, herra jordi molla. call me jos halut kliffaa skandinaavia treffailla. niin kliffat hiukset laitettu paapal kyl.


unet

taas levottomii. käärmeet puri ja sähköankeriaat.en oikee muista mut jotain kreisii olii eläimii liittyvää muutaki.

mä ihan et onk 21,5 neliöö AIVAN liian pieni kämppä? onha se pieni ja mul on 46 kenkä ja niit on muutama pari. ja kirjoi ja lehtii. ei, on se liian pieni tottakai. ja liian kaukan. ja jos ja kun se koira tulos viel. et mite muka mahduttais.

mua väsyttää ja niska jumis ku paskatyynyn kans nukkunu.


kliffa

ilta eilen kaikin puolin. onnistunu. ihmisil menee kliffasti, joillein tulee lapsii (kreisii olla kolmekymppinen), toiset sai lopputyönsä palautettuu, on uusii parisuhtei ja jotku saa vanhan labbiksen for real, sillee saattohoitoon tavallaa ja hiukan pois lapsen tulevan tieltä. et eräänlainen isyys siinäki sit koetuksel. son jännää et ihmisel ei mitää hajuu tulevast, ei pienintäkää, mut se tekee valintoi ja päätöksii mitkä kuitenki sitoo aikaan ja paikkaan. ja samaa aikaa juttelee uusil tuttavuuksil et jees jees kimppaa mutetaa muilla maille, rakennetaan täydellinen elämä. kevättä se on vaan. suuret ajatukset ja kaipuu, ja tätä katoavaa nuoruutta.

"kuuletko hiljaisena suuren valtameren pauhun?"


madonna

son jännää miten paljon musiikki vaikuttaa vireyteen ja kaikkeen. tai ei se ees oo jännää koska mun elintoiminnot yleensäki toimii musiikil. yhtäkaikki, oon muutaman päivän kuunnellu vaan leevii ja vaik joo kliffat musat ni se ei o sopinu mun mielialaa ja siihe mite näen työni tulokset ja kaiken. tänää vaihdoin madonnaan ja ollu täysin eri fiilis. ja ihan ku olis saanu enemmän aikaanki..?

nyt taustal elizabethin golden age. se jos mikä saa sykkimään elämänhalun ja ideariihen. ei musansa puolesta mut kuvien. niin täydellistä. mut nyt palaan kellarii ja musiikin parii.

kevät rulettaa. ja mä.


sekasinko

hommat sujuu jees, mut samal on hiuka käyny nii et oon keskittyny liikaa yhtee osaa ja jättäny toisen huonommal huomiol ja sieltähän se läpänderi tuli sit palautteena et olis aika skarpata toisaallaki. mut se on vaan ryhtiliike ja asennekysymys.

vatsatauti esti miitingin, hommat jatkuu. menee aika rankasti ees taas mieliala mt nyt päässy positiivisen puolelle ja koitan täs pysyy. kaikkeen tottuu, hermot kestää viel hetken. sit ku napsahtaa ni sit kattelee asiaa uudellee.

meen kuuntelee leevii ja protoilee.



arrogantti

mä oon huomattavan aikunen ku en jaksa enää noteerata kaikkee paskaa mitä vois. tai sit oon vaan niin kaikkien yläpuolel ettei mun tarvi.

ja samaan aikaan mietin et kaikki menny ohi. ja sitä miten pelol aina eri kasvot. sillo ku mä olin teini oli hevarit, sit tuli skinit. nykyää muut ulkomuodot ja aatteet. siit pääsee sulavasti miettii et mitä pelkää ja miks sen takia tuntuu et kaikki menee ohi. miks mä tappelen vastaa ja mitä mä oikee haluun? siirsin parii tapaamist, koitan saada jonku järjestyksen tähän.

muutamal menos hermo muhu. getä giinnosta?

Edellinen