voimaton

mulla on sellasta kutinaa kropassa tai mielessä et ei o asiat ihan kohdllaa nyt. en tiiä, etäisesti tulee lihasmuistii ajasta ennen flippaamista ja masentumista ja nyt mun pitää keksii kaikki maholliset keinot välttää se. nyt ei olis aikaa masentuu. näyttelyn kamat pitää saada valmiiks ja pääskyset kirjottuu korsettii. tai ei se nyt ihan korsetti oo ku enemmänki alupaita/liivi. mut korsettimaisemmaks sen tekee kirjonnat ja napit. en ihan ees tiiä onk vetoketju paras mahollinen show siihen tai olisko oltava nyörit mut must ei ku sit mennää liikaa fetissin puolel ja se ei o ollenkaa ajatus ja tarkotus, enemmänki vaan maskuliinisuus.

kämppä on tosi kylmä, ikkunoist vetää ja sataa sisään. muutto kuukauden päästä. korkeemmal ja kauemmas, isompaan ja avarampaan. koira, poikkis ja ompelukset mahtuu kaikki paremmin. uuteen nousuun. en tiiä pitäskö mun laittaa unicefil viel meilii et ne ei tosiaan tunnu välittävän maineestaan kun ei o mitenkään reagoinu mun meiliin. jos halun tehdä hyvää onk olemas järjestöö mikä oikeesti oli sjotenki juonessa mukana? en tiiä, toisaalta voin tehä hyvää ruohonjuuritasolla ja olla frendi ja hoitaa vanhaa koiraa kunnialla hautaan. seuraava olis jo oven takana, tallinnasta tullu katukoira, laiha ja kiltti. pitäs testaa joskus tuleek ne toimee kliffan kans tai tuleek tappelu. voisin ottaa molemmat ihan fine. mul aina ollu se haave et olis sellain tyylikäs italialainen société rouva nykistä, monen koiran kans kulkis kaduilla valtavat vintage diorit silmillä, blondattu banaaninuttura päässä ja leopardii yllä. mut toisaalta taas ottasin mieluusti kissojakin, ne olis vaivattomampia ku koirat, monasti kärsin pahoi syyllisyyksii ku jusu yksinään liian kauan.

mun pääskysil tulee vaaleenvihree vatsa ja musta-siniset siivet. valkosta laitan kans reunoihi ja rajauksii. pitäs vaan saada riuhtastuu itestää sen verran et sais tehtyy loppuun.