kaekenlaesta

Taas näitä päiviä, jolloin ei oikein tiedä, minkä hymiön valitsisi... Päädyin sitten tuohon, kun olen kuitenkin ihan hyvällä tuulella.

Viikkoon on taas mahtunut kaikennäköistä. Reilu viikko sitten oli siis puutarhapäivä (perjantaina) ja ne meni ihan hyvin kokonaisuutena. Rankkaahan se tietenkin oli, kun koululla piti olla 6.30 ja pois pääsi vasta 19.30. Ihan hyvin siellä kuitenkin jaksoi olla, vaikka välillä vähän väsyttikin. Jalat ainakin oli illalla niin kipeät, että ihan koski kun käveli. Eipä sitä kai mitään muuta olekaan odotettavissa, kun en juurikaan sinä päivänä joutanut istuskelemaan. Samalla meillä oli messurakentamisen näyttö. Opettajat antoivat aika negatiivista palautetta, mutta numerot onneksi olivat tosi hyviä kaikilla.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukuin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ilman kultia. Kulta nimittäin oli piäkaapunnissa maantieteen valintakokeessa. Sain nukuttua yllättävän hyvin, vähän vain tuntui oudolta, kun jäin ilman hyvänyönsuukkoa. Saipahan kerrankin piehtaroitua yön aikana kunnolla. Minä olen aika levoton nukkuja yleensä. Aamulla tuntui oudolta herätä yksin. Tai siis olihan minulla koira seurana, mutta sen kanssa juttelu ei ole niin antoisaa kuin kullan. :D Illalla oli mukava mennä koiran kanssa kultia vastaan juna-asemalle. :) Tove oli innoissaan kun isäntä tuli takaisin.

Tiistaina mulla oli kasvihuoneviljelyn, asiakaspalvelun ja sidonnan näytöt. Niissä oli yllättävän rento meininki. Opettajat eivät nipottaneet yhtään. Ja apuakin sai, jos tarvitsi. Tosin yhdessä vaiheessa opettaja oli jossain muualla ja tietysti katastrofi sattui juuri silloin. Olin laskemassa tomaatteja ja narun kiinnitysmekanismi hajosi. Jouduin kannattelemaan kamalan painavaa tomaattia ja samaan aikaan yrittää saada mekanismia jotenkin korjattua. Onneksi siinä oli APuja (aikuisopiskeiljoita), jotka pystyivät auttamaan.

Sidonta meni myös ihan hyvin, samoin asiakaspalvelu. Sidonnassa olisin tieysti voinut onnistua paremmin, mutta jännitti niin kamalasti. Ja tilannetta ei helpottanut yhtään se, että olin vuorossa viimeisenä ja oli kiire bussiin. Mutta olen kaikkiin näyttöihin ihan tyytyväinen.

Keskiviikkona oli sen haimasyöpäkoulukaverin leikkaus. Leikkaus meni hyvin, saivat leikattua koko kasvaimen pois ja jos etäpesäkkeitä ei ole, niin toipuminen on erittäin todennäköistä. Leikkaus ei ollutkaan mikään kovin lyhyt, 10 tuntia siinä meni. koulukaverini joutuu loppuelämänsä pistämään insuliinia, kun leikkauksen takia haima ei sitä pysty tuottamaan. Mutta mikäs siinä, jos saa kuitenkin leikkauksen ansiosta todennäköisesti useita vuosia elinikää lisää. Ja hän varmasti osaa piikin itselleen antaa, kun on sairaanhoitaja.

Ensi viikon olen lomalla, ihanaa! :) Tuntuukin ihan siltä, että loma tulee tarpeeseen. :)