Allergia kasvaa.
Pikkupoikien eli kakaroiden ("kato Sodoma ja Gomorra wikipediasta hei oon oikeessa", hoh hoi) lisäksi
alan olla yliannostukseen saakka yliherkkä ilmeisesti aika isolle osalle kotimaani ihmisiä,
joiden mukaan, erilaisista kommentoinneista ja kommentoimattomuudesta päätellen:
tällaiset savupommit ja kyynelkaasut ovat pikkujuttu, pitäisi keskittyä Oikeisiin ongelmiin,
tai: tällaiset savupommit ja kyynelkaasut ovat pikkujuttu, pitäisi olla hiljaa,
tai: tälaiset savupommit ja kyynelkaasut ovat iso juttu, pitäisi olla hiljaa;
mitäs menette marssimaan sinne kirkkaassa päivänvalossa ja teette räikeitä uutisia jostain Gay Finlandeista,
tai sitten: tällaiset savupommit ja kyynelkaasut ovat hyvä juttu; painukaa piiloon.
Tai kuolkaa pois. Sitten kun sinne oikein ikimuistoisiin kommentteihin saakka äidytään.
Se, että kaiken kaikkiaan on mielestäni lopulta kumminkin kovin hiljaista näiden uutisten ympärillä,
on kaikkein tylsintä.
Tämä näemmä koskee myös valtaosaa ihmisistä joita IRL eli siinä oikeassa elämässä tunnen ja kohtaan.
Aivan varmasti on kaikenlaista muuta elämää ja oloa tulossa ja menossa, toki.
Silti.
Tuntuu hölmöltä lähteä purkamaan tällaista kasvokkain siinä oikeassa elämässä.
Voisin kai jollekin todeta ystävyyden, tuttuuden tai naapuruuden yhteyksien sillalla,
että minut melkein kyynelkaasutettiin viime lauantaina. Nostattaisiko tunteita?
Joillekin läheisemmille sukulaisille voisinkin ehkä kuvitella sanovani noin, mutta yksikään ei ole soittanut.
En tiedä. Sen tiedän, että ilmassa on halu puhua vain jostain muusta.
Samalla, sillä lailla, haluttiin tai ei, viime lauantainen "ajattelematon teko"
- miten niin ajattelematon?! ERITTÄIN suunniteltu se oli! -
tullaan välillisesti hyväksyneeksi.
- - -
Ja tällaista tämä nyt siis on Suomessa vuonna 2010.
Samassa maassa jossa eläminen tuloerojen tulottomassa päässä on monien mielestä "asianomaisen valinta",
"oma moka".
Ja maassa, jossa naapurini juuri viikolla totesi peittelemätön inho kasvoillaan, miten oli nähnyt
"ainakin viiden somalimiehen" ajaneen liikenneonnettomuudessa ojaan:
"ei _ne_ turvavöitä käytä, ja ajavat liian lujaa ja mölöttävät sitä kieltään".
Pakotimme Pölhön (*) kanssa ystävällisen hymyn kasvoille ja viestimme että ei kai se
"niiden kieli" kumminkaan onnettomuuteen vaikuttanut.
Olen nyt mökillä, ja maailma ei onneksi kaipaa ennen ensi viikon keskiviikkoa.
Sitten kun palaan, pitänee jotenkin alkaa reagoida tähän touhuun, jos tässä maassa meinaan elää.
Omat lehmät ojassa, minulla nämä.
-R
(*=kumppanini. Homoseksuaali. Homoseksuaalit usein pariutuvat keskenään.
Kaiken tietämäni perusteella aika samanmoista eloa kuin _muutkin_ suomalaiset,
mitä nyt eivät lisäänny sillä perinteisellä tavalla.
EDIT: Mutta voivat lisääntyä. Ja monet, monista syistä, eivät pariudu.
Kuten monet _muutkaan_ suomalaiset.)
- - -
EDIT: lisäys:
Ok. Olin väärässä.
Elinpiirin naapurustoissa oli ennen mökille lähtöä hiljaista, mutta lehdissä ja netissä näemmä nyttemmin ei.
Silti olen - toistaiseksi - sitä mieltä että hiljaisuus olisi vaarallisempaa.
- - -