Rokkihomokokemuksia

Ylen järjestämästä "homoillasta" on riittänyt keskustelua.
Yle on varmaan tyytyväinen: studioon illaksi erilaisia huru-ukkoja ja -akkoja ja sitten näitä homoja ja "pro-homoja",
ja että katsokaa nyt ja ihmetelkää. Sanokaa oikein reippaita ja katsojat lähetelkää niitä tekstiviestejä,
lupaamme näyttää ruudussa huikeimmat.
Ja Yle pysyy otsikoissa, ainakin viikon.
Illan tekosyy, kaikkien suomalaisten tasa-arvoisuus, ja jossain määrin ehkä myös kaikkien kristittyjen tasa-arvoisuus
valtioon linkkiytyneessä kirkossa, se jäi vaille ratkaisuja.

Että kiitos, Yle. Mutta halusitteko saada aikaan jotain muutakin kuin teidät mainitsevat otsikkonne?

Keskustelun poristessa sai ja saa sanoa ääneen ja mustaa valkoisella kaikenlaista.
Vielä tänään porvoolainen vaalien ehdokas ja eläkkeelle jäänyt opettaja sai palstatilaa pohdinnillaan
nykykulttuurin homomyönteisyyden kasvattamisesta salaliittona, aivopesuna, ja kai siellä
jonkunlaiset lopunajatkin ovat taustalla, salaliitossa joka tähtää oikean uskon ja ikuisten perhearvojen rikkomiseen.

Varsinaisessa "homoillassa" Päivi Räsänen & kumpp. onnistuivat toki olemaan yllättävän pöyristyttäviä.
Että selvä, syntisiä JA mieleltään häiriintyneitä tässä ollaan, mutta jos nyt aivan ehetymään ei käydä,
niin kunhan pitäydymme selibaatissa niin meitä rakastetaan ja kohdellaan "tasa-arvoisina".
Etukäteen luulin että viesti olisi että olkaa huomaamattomasti keskenänne ja unohtakaa perhevaatimukset,
niin asia olisi heidän puolestaan ollut ok.

Ja sitten erottiin kirkosta.
Mutta hei, seurakuntiin vielä kuuluvat, Pärrä ei ole kirkon edustaja, eikä edes tämän armaan "kansankirkon" jäsen,
vaan helluntailainen.
(EDIT: tai sitten ei, vaan tosiaan "riviseurakuntalainen". Olkoon sitten. Sen mikä-se-nyt-oli Falckin kaveri.)
Ja kirkon kannasta tuli korjausliike sieltä ylimmältä taholta, nykyiseltä arkkipiispalta.
Huikeasti on kirkosta eronneita nyt. Millaiset seurakunnat jäävät valitsemaan valtuustojaan ja linjojaan?

Ja mistä puhutaan kevään eduskuntavaalien edellä? Sirkusta on lisää luvassa.
Mutta entä se leipä?
Ydinjätteet?
Pätkätyöläiset?
Rasismi?
Valtiontalouden kokonaislinjaukset?

Niiden sijaan sitä huomaa lukevansa lisää sirkushuveja, joiden näyttelyeläimeksi on joutunut.

Yök.

-R

- - -

Lisäys: Ja minähän olin sitä mieltä että keskustelu on joka tapauksessa parempaa kuin hiljaisuus.

Tarkoitin keskustelua. Dialogia. Sitäkö Yle muka peräänkuulutti sirkuksellaan?

- - -

Toinen lisäys, kirkosta:

En ole kristitty. En. Ole. Kristitty. (Vaikka papiksikin on luultu.)
Että mitäpä minä kirkkoa puolustamaan?
En puolustakaan!

Olenpahan vain melkoisen pahoillani sen tosiasian edessä, että kirkko on nyt pahempi paikka
kuin viikko sitten.

- - -

Koin viikonloppuna tämän Philip Ridleyn rankan näytelmän Mikko Roihan ohjaamana
kun näytelmä oli vierailulla Turun kaupunginteatterissa.

Osa Philip Ridleyn teksteistä on tuttuja ennestään, ja olin lukenut myös tätä näytelmää ja tästä näytelmästä etukäteen,
joten tiesin että vahvoja tunteita on luvassa, eli että varoitus: tämä näytelmä saattaa aiheuttaa surua ja vihaa.
Ja pilata mahdolliset silmämeikkisi.

En kuitenkaan osannut varautua siihen miten näytelmä reilussa tunnissa tulee käsitelleeksi niin monia
omakohtaisesti koettuja menetyksiä, uhkia ja suruja, että näytelmän loppupuolella oli jo ihme
että tuolilla sai istuttua.

Enkä siihen miten hyvää jälkeä Mikko Roiha onkaan voinut saada aikaan.

Tämä blogi ei ole paikka jossa näytelmää analysoitaisiin puhki.
Tehkää se tahoillanne tai olkaa tekemättä, kun menette itse kokemaan näytelmän.
Varatkaa liput jo, se pyörii Helsingissä vielä pitkin syksyä.
(Ja Turussakin on vielä pari esitystä.)

- - -

Näytelmän perään pidettiin paneelikeskustelu jossa myös Mikko Roiha oli mukana.
Hyvin tuntemani keskustelun vetäjän puolesta täytyy sanoa, että kun kokee näytelmän
ja kantaa mukanaan uudelleen ajankohtaista entisen lähimmäisen katoamista,
mysteeriä johon saattaa liittyä _mitä vaan_ ja josta on nähty useampia unia,
omakohtaisia kokemuksia siitä miltä tuntuu kun lyödään kunnolla,
ja oman äidin ei kauempana kuin viime vuonna tapahtunutta menetystä niin...

...Ei välttämättä ole aivan paras idea päätyä vetämään keskustelua heti näytelmän jälkeen,
samalla näyttämöllä, parrasvaloissa.

Mutta jotenkin sekin hoitui.

Ja kaiken käsitykseni mukaan näytelmä, kokonaisuus Philip Ridleyn hienoa tekstiä,
Mikko Roihan überdramaattista ja kuitenkin herkkää ohjausta, ja kahden näyttelijän intensiivisintä suoritusta,
jättää kyllä jäljen vaikkei kantaisikaan kaikkea mainittua mukanaan katsomossa.

-R

- - -

Ja hyvä niin.

Pitää sitä nyt pari kolme iltaa viikossa kotonakin olla.

-R

- - -

Ja metkaa kyllä, ma ti ei kotona, ja nyt on jo selvää, etten ole iltoja kotona myöskään to pe la.

Ja minulla on sentään toimistoaikatyö tällä hetkellä.
Mutta sitten melko riittävästi muutakin.
Tänään sentään näin Pölhön ennen kuin meni hetki sitten nukkumaan.

- - -

"Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin."

Olen tämän viikonlopun aikana saanut käsittääkseni kaksi potentiaalista ääntä pois noilta.
Yhden naapurin ja yhden baaritutun.
Natsikorttia ei tarvinnut käyttää, mutta henkilökohtaista korttia kyllä: Ääni heille on minua vastaan.

Ja että vihreät eivät ole se vastinpari, vaikka haluavat nyt väittää niin.
(EDIT: Eivät ole, vaikka persut väittävät niin, ja vaikka Vihreät näemmä lokakuun aluksi
hölmöyksissään menivätkin mukaan tähän ajatukseen...)
Olkaa hyvä ja äänestäkää keväällä melkein mitä vaan: kokoomuksesta kommareihin,
kunhan ei perussuomalaisia.

Jopa demareita tai Kristillisdemokraatteja.

Kaksi. Hyvä aloittaa jo. Kertovat ehkä eteenpäin.

Ja nyt on sinun vuorosi. Juuri sinun.

-R

- - -

Lisäys: Toinen eli baarituttu jo perui. Eli hiukan heikosti etenee tämä projekti...
...mutta katotaan nyt...

- - -

Minulla ei tietenkään ole mitään IRL-ystävieni ja läheisteni rakkausavioliittoja vastaan.
Mutta.
Omasta aitiostani katsoen ne joka tapauksessa ovat taantumuksellisia tekoja.
Vastavallankumouksellisia suorastaan.
Voin yhtä kaikki kokea hääkellot provokatiivisina epätasa-arvon ylistysjuhlina.
Ja vaikka en niin ajattelisikaan, tällainen kulttuuriteko kuin:
The Hidden Cameras: Ban Marriage
on aivan liian hieno jättää jakamatta. Laulan mukana.

Leikkaa-liimaa linkki ja kuuntele:

Tässä sanat:

"I was late getting to church on the morning of my ceremony
(Hh, hh, ah...)
Stayed up too late the night before from fingering foreign dirty holes in the dark
The morning sun blinded my eyes and made my skin look pale and tainted in light

And there were steps to climb as I unloosened my tie
As I began to walk the aisle the congregation looked behind

But I continued past the pews and met my angel in a suit with a smile

And as I looked him in the eye I heard my best friend cry
That we aren't fools to fall in love but let 'coupledom' die

Ban marriage!

The minister was drunk and high from his rewrite of holy verse with more lies
But the organist she played with a tenacity and grace that was fine

The whole room was filled with the thunder and flood
Of just one chord; the thrill and clarity of sound

But soon the song went slowly dead and I was forced to take a stand on one side:
It was him or my fag hag, oh well, I guess she was never that good of a friend

After my fag hag friend had fled the minister looked mighty fed and content

We said his rewritten vows that I could hardly pronounce
but was soon drowned out by that organ and the shout of

Ban marriage!

The congregation, stunned and dumbed, looked upon me with an innocuous stare
I wept and on my knees I prayed that there be truth and there be light in my day

In my hung-over daze I felt the thunder of God
It was the orders that I take the wrath upon my own rod

Then I repeated my own vows, they were perverted and they smelled of myself

"That there is splendor in the harshness of bum
that consummation makes a grumble and the sound that I have learned called:

Ban marriage!
Ban it all..."

- - -

...Ja tässä vielä yksi monista hienoista livetaltioinneista:

&feature=related

" A bit crude, but actually very nice music and a catchy tune", kuten yksi YouTube-kommentoija britiksi toteaa.

-R

- - -

"Oletko kiireinen? Haluaisin homoystävän, ja ajattelin että tästä baarista voisi löytää..."

Olen kantabaarissani. Hyvä neiti/rouva voi etsiä sisustusneuvonsa googlaamalla.

Herranjestas,

-R

- - -

Ja toinen toisenlainen ja toista sukupuolta kantava vähän myöhemmin:

"Voinko istua tähän... haluaisin vaan istua tässä ja ihailla sinua."

Siitä vaan. Baarit. Viikonloppuni taidan viettää ihan itsekseni kotosalla.

- - -

Kävin kumminkin. Rai rai.

-R

- - -

Kävelin tänään kotiturkuni keskustan halki eestaas kuluneissa Gore-Tex -"jalkineissa" ja
tuulipukua muistuttavassa sadetakissa.
Tuttuja ei tullut vastaan.
Tai sitten vaihtoivat kadunpuolta.

Sen sijaan vastaan tuli mainos: "Luhta home kodintekstiilit".
Oivaa markkinointia, toki. Mahtaisikohan mummoni ostaa?

Melkein yhtä oivaa järkeilyä kuin täältä juuri lukemani virolaisen "uskontopsykologin" (??) järkeily
siitä miten siinä kuin natsit ja sitten kommunistit, myös sellainen pahuus kuin homous
tulee toki katoamaan aikanaan, ja asianhan saattaa hoitaa "islamilainen vallankumous mahdollisesti".
Täh?

- - -

Pölhö lähtee tänään reissuun kahdeksi viikoksi.
Kotiin jää vain minä, netti ja rock-n-roll. Saatan blogata siis toistekin tässä kuussa.
Aiheitahan kyllä riittäisi.

-R

- - -

1st of the many edits:

Vallankumouksen ohella, mutta siihen liittyen,

&feature=related

- - -

Täältä luettua:

"Fidzisaarilla pidetyssä ilmastokonferenssissa samoalaiset hengenmiehet (papit)
osoittivat homoseksuaalit tärkeimmäksi syypääksi ilmaston lämpenemiseen.
Kokouksessa papit väittivät, että ilmastonmuutos Samoalla on selvästi johtunut homoseksuaalisuudesta."

Eli kun yksi eestiläinen hörhö odottaa islamilaista vallankmousta poistamaan himpulaongelman,
toisella puolella maailmaa ollaan oikein klassikkoskenaariossa siitä miten homot aiheuttavat,
niin, samoalaisesta näkökulmasta katsoen lopulta vedenpaisumuksen ja maailmanlopun.

Joku Åttå-lonkeromainos on sentään vitsi.

- - -

Tänä kesänä missasin eli en saanut aikaiseksi hankkiutua:
Marianne Faithfullin, Leonard Cohenin, enkä U2:n keikoille.
Enkä perinnelomailuun Ruisrockiin.
Enpä kyllä perustavanlaatuisesti tajua miksen.

U2 ei ollut listallakaan, mutta kun näin ensimmäisen, perjantaisen keikan
settilistan, harmitti.
Lauantaisen settilistan tarkistamisen jälkeen ei enää niin harmittanutkaan.
Ja kun samana yönä saattoi YouTubesta katsoa haluamansa palat
siinä sohvalla kaikessa rauhassa samantien kun itselle sattui sopimaan,
niin... mikäs siinä.
Lauantaiyö kuluikin tupari-illanvieton jälkeen (kiitos vaan asianomaisille),
U2:n ja vielä yhden avatun viinin seurassa, kotisohvalla, viihtyen.

- - -

Ja muuten olen sitä mieltä että: syksy alkoi tällä viikolla.
Töitä ja säätöjä.
Ei enää lomailuja.
No ei sitten.
Uskotaan.

-R

- - -

homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo homo homo homo homo homo homo homo homo homo
homo

Eihän se nyt niin kamalaa ollut? Kyllä se siitä.

-R

En ole valmis matkaamaan Turusta Ouluun saakka pridekulkueeseen nyt, vaikka mieli tekisi.
Todennäköisesti päätämme kumminkin mennä huomenna Tampereelle.
Marssimaan eespäin oikeutetun ylpeyden, häpeän vastakohdan tiellä.

- - -

Tuoreen valtakunnan ykköslehtisyytensä pää-äänenkannattajan alleviivatusti nuorekkaassa viikonloppuliitteessä
on juttu partiosta. Ehdotuksia 2000-luvulle päivitetystä partiolaisuudesta.
Kaikki me Suomessa jaamme tunnistaen käsitteen partiolaisuus: auttavainen, hyvätapainen nuori...
...Ja koti, uskonto ja isänmaa liittyvät liikkeeseen toki myös, joskaan niistä ei vuosikymmeniin
ole kovaan ääneen kohkattukaan.

Päivitettyä partiolaisuutta ko. viikonloppuliitteen mukaan on esimerkiksi partiolainen käyttäytyminen
sosiaalisessa mediassa:
"Vähintään kymmenen virkkeen blogikirjoitus, jonka keskeisessä osassa ei ole minkäänlainen tuohtumus."

No niin. Nämä blogini eivät ole partiolaisia blogauksia, eivät.
En samaistu, enkä ole koskaan ollut partiolainen.
Olin pikkupioneeri.
Silloin kun olin, se ei tarkoittanut solmujen opettelemista eikä virsiä, ei.
Se kuitenkin tarkoitti kesäleirejä, yhteisöllisyyttä.
80-luvulla. Ei siinä isänmaata oltu myymässä Neuvostoliitolle, vaikka hyvänä isona naapurina tuo koettiinkin.
Salkoon vedettiin joidenkin kauhuksi siniristilipun sijaan punalippu (joka tarkalleen ottaen oli punavihreä -!),
ja lipunnostojen ohessa laulettiin pioneerilaulu jonka pääsanoma oli "johtotähtenä on toveruus".
Ei paha idea. Kuten ei kehitysapukaan. Siihen osallistuttiin ohjatusti joukolla talvisin kesäleiriaikojen ulkopuolella.
Ja rauhanasiasta puhuttiin paljon.
Turha sitä on jälkiviisaasti linkittää Neuvostoliiton vähemmän rauhalliseen ulkopolitiikkaan;
suomalainen vasemmistolainen nuorisoliike oli sentään eri asia kuin neuvostoliittolainen reaalipolitiikka.

Marssimisista tiedän jonkunkin verran pienestä lapsesta saakka. Vappumarssien lisäksi rauhanmarssit.
Siellä ei liikaa partiolaisia näkynyt.
Ehkä pridekulkueissa nykyään kumminkin? Ainakin he joilla on se oma lehmä ojassa?
Tai sitten sen partiolaisen auttavaisuuden hengessä?
Tai kristillisen lähimmäisrakkauden?

Minä teen siirtoni sosiaalisen vallankumouksen eteen, jep, vallankumouksen, sellaisen jonka jälkeen
me kaikki kukat tosiaan saisimme kukkia, ja emmeköhän kaikki mahdu siihen kulkueeseen.

Tällaisin terveisin tällä kertaa, -R

- - -

EDIT: Seuraavana päivänä:

Tai sitten en.

- - -