En tunnista ihmisiä aurinkolaseissa. Taidan olla silmäkeskeinen.
Olen monta vuotta elänyt itse ilman moisia, mutta yhtä monta vuotta odottanut sopivaa fiilistä hankkia uudet.
Pitäisi kyllä, niin oma levoton katse olisi turvassa, kun on näitä kesävaatteita...
(Paitsi Maikun tunnistan. Moi Maikku.)
- - -
Muuten olen sitä mieltä että puutarhanhoito ja pihatyö olisi voinut tulla ammatikseni.
Harmi että ne niin kuin lähes muutkin eteeni valikoituneet työt ovat olleet
- ja ikävä kyllä ovat edelleen -
kaikkea muuta kuin pysyviä, jatkuvia työsuhteita.
Keikkatöitä vaan.
Ja talkoita.
- - -
Menetin tilaisuuteni. Tipahdin junasta. Oikea hetki meni ohi.
Olin jo haikeakin menetetystä mahdollisuudesta.
Kaikki korjaantui kuitenkin kerralla kunhan kokeilin vielä yhtä keinoa, ja asiat järjestyivät, sittenkin.
Puhun orvokeista.
Ostin Turun torin viimeiset 6+3+1 kappaletta iltapäivällä.
Kohta maahan. Kaikki hyvin.
- - -
3 kommenttia
mopsi22
6.6.2010 21:56
aurinkolasit on anonymiteettiä parhaimmillaan. ja niiden takaa voi samalla tuijottaa ihmisiä estottomasti. me likes.
mut oonki ukista. kaikki on kauheita kyyliä siellä.
martin
8.6.2010 00:44
Hyvä näkö Sinulla on, kuitenkin.
Kukkaloistokin piirtyy terävästi...
tellus
17.6.2010 12:59
aina on toivoa siis