Blogaus kesän toisten pridemarssien edellä

En ole valmis matkaamaan Turusta Ouluun saakka pridekulkueeseen nyt, vaikka mieli tekisi.
Todennäköisesti päätämme kumminkin mennä huomenna Tampereelle.
Marssimaan eespäin oikeutetun ylpeyden, häpeän vastakohdan tiellä.

- - -

Tuoreen valtakunnan ykköslehtisyytensä pää-äänenkannattajan alleviivatusti nuorekkaassa viikonloppuliitteessä
on juttu partiosta. Ehdotuksia 2000-luvulle päivitetystä partiolaisuudesta.
Kaikki me Suomessa jaamme tunnistaen käsitteen partiolaisuus: auttavainen, hyvätapainen nuori...
...Ja koti, uskonto ja isänmaa liittyvät liikkeeseen toki myös, joskaan niistä ei vuosikymmeniin
ole kovaan ääneen kohkattukaan.

Päivitettyä partiolaisuutta ko. viikonloppuliitteen mukaan on esimerkiksi partiolainen käyttäytyminen
sosiaalisessa mediassa:
"Vähintään kymmenen virkkeen blogikirjoitus, jonka keskeisessä osassa ei ole minkäänlainen tuohtumus."

No niin. Nämä blogini eivät ole partiolaisia blogauksia, eivät.
En samaistu, enkä ole koskaan ollut partiolainen.
Olin pikkupioneeri.
Silloin kun olin, se ei tarkoittanut solmujen opettelemista eikä virsiä, ei.
Se kuitenkin tarkoitti kesäleirejä, yhteisöllisyyttä.
80-luvulla. Ei siinä isänmaata oltu myymässä Neuvostoliitolle, vaikka hyvänä isona naapurina tuo koettiinkin.
Salkoon vedettiin joidenkin kauhuksi siniristilipun sijaan punalippu (joka tarkalleen ottaen oli punavihreä -!),
ja lipunnostojen ohessa laulettiin pioneerilaulu jonka pääsanoma oli "johtotähtenä on toveruus".
Ei paha idea. Kuten ei kehitysapukaan. Siihen osallistuttiin ohjatusti joukolla talvisin kesäleiriaikojen ulkopuolella.
Ja rauhanasiasta puhuttiin paljon.
Turha sitä on jälkiviisaasti linkittää Neuvostoliiton vähemmän rauhalliseen ulkopolitiikkaan;
suomalainen vasemmistolainen nuorisoliike oli sentään eri asia kuin neuvostoliittolainen reaalipolitiikka.

Marssimisista tiedän jonkunkin verran pienestä lapsesta saakka. Vappumarssien lisäksi rauhanmarssit.
Siellä ei liikaa partiolaisia näkynyt.
Ehkä pridekulkueissa nykyään kumminkin? Ainakin he joilla on se oma lehmä ojassa?
Tai sitten sen partiolaisen auttavaisuuden hengessä?
Tai kristillisen lähimmäisrakkauden?

Minä teen siirtoni sosiaalisen vallankumouksen eteen, jep, vallankumouksen, sellaisen jonka jälkeen
me kaikki kukat tosiaan saisimme kukkia, ja emmeköhän kaikki mahdu siihen kulkueeseen.

Tällaisin terveisin tällä kertaa, -R

- - -

EDIT: Seuraavana päivänä:

Tai sitten en.

- - -