...taidan sittenkin keskittyä valtio-oppiin...
Ajattelin, että luen sosiologian sijaan (tai voihan sosiologiaakin tenttiä, nyt kun on pieni pohja avattuna sosiologiselle ajattelulle) valtio-oppia.
Valtio-opin lukemista ajattelin kyllä jo ennen sosiologiaa, mutta se jäi, kun poikaystävä tyrmäsi ajatuksen. Kyllä, olin hieman heikossa hapessa silloin, mitä tulee omaan päätöskykyyn (joku Iso A voisi olla sitä mieltä, että olen vähän liian altis muiden mielipiteille yleensäkin), joten jätin ajatuksen.
Nyt, sosiologiaan hitusen perehtyneenä, totean sen olevan kiinnostavaa, mutta samalla totean valtio-opin tarjoavan konkreettisempaa osaamista siihen nähden, millaista työtä haluan tehdä: johtaa ihmisiä. Palaan siis alkuperäiseen suunnitelmaani lukea valtsikkaa.
Luen perusopinnot tänä vuonna, vaikka väkisin vääntäen, ja sitten haen tutkinto-opiskelijaksi ensi pääsykokeissa. Tämän vuoden kokeet vaikuttivat suht helpoilta ja olen sen verran yossa istunut, että tiedän lukutottumukseni ja kykyni oppia; pystyn mitoittamaan tarvittavan ajan lukemiseen. Ja mikäs siinä lukiessa pääsykokeeseen, jos on perusopintoja aiheesta taustalla. On edes tietyt käsitteet ja ajattelutavat tuttuja.
Sen lisäksi tänä vuonna on luvussa naisutukimuksen perusopinnot ja loput erityispedagogiikasta. Tehtävää riittää, täytyy vain painaa määrätietoisesti läpi. Pää tuntuisi ainakin kestävän, jos vaan oikeasti lukee ajoissa, eikä jätä liikaa liian myöhään.
_______________________________________________________
Tänään pitäisi kysyä vanhemmilta, jahka he sponsoroisivat pianotunteja. Se on minulle sitä mentaalista rauhoittumista, jota joogaa(kin) opettava äitini minulle toivoo (tosin joogan muodossa). Toisaalta se on harrastus, joka rytmittää elämää ja opiskeluja.
Mahdollisesti suurimman motivaationi koskaan olen löytänyt pianonsoitosta. Se on sen verran palkitsevaa, että olen valmis tekemään sen eteen töitä.
Ja, kuten tuo poikaystäväni - mielipidevaikuttaja, joka vie minulta kyvyn omaan ajatteluun ja mielipiteisiin (;P) - totesi taas taannoin, on minulla ehkä liikaa aikaa käsissäni. Siitä syntyy pohtivalle ihmiselle liikaa mentaaliongelmia, kun asioita voi pyöritellä kuin paraskin boheemisti, jolla on aikaa ja epäsäännölliset elämäntavat.
Ja tarvitsisin uuden tulostimenkin...ehkä vasta joululahjaksi? Ei viitsi kinua isukilta liikaa, kun se on jo jonkin verran antanut rahaa vuosien saatossa. Tosin siinä muodossa, että olen viimeiset, ööh, 2 vuotta ajanut sen autolla :D
