- Ystävyydestä -

Ystävyydestä...

Sen monimuotoisuudesta, monista ilmentymistä,
väkevyydestä ja välttämättömyydestä.

Ystävyys rakentuu ympärille ihmisten,
ainakin välille kahden.

Ystävyyttä on monenlaista,
on se aina osallistensa kaltaista.

Toisinaan ihastuttaa, toisinaan vihastuttaa,
mutta yhtä kaikki elämää rikastuttaa.

Parhaimmillaan ystävyydessä vallitsee tasa-arvo,
antamisen ja saamisen tasapaino.

Pahimmillaan on vaaka poissa tasapainosta,
kallistuneena siihen, joka ottaa kaiken irti toisesta,
vaan ei anna osaansa tunteista ja luottamuksesta.

Ottaa aikaa ystävyyden kasvaa täyteen mittaansa.
Se syvenee hitaasti, kasvattaa juuret, varrenkin
ja ajallaan, hellästi hoidettuna, ehkä kukkiikin.

Herkkänä se lakastuu,
kun sen kasvattajat toisistaan vieraantuu,
toisiinsa vihastuu
tai toinen toiselle jotain tekee, mitä katuu.

Ystävyys voi talvehtia pitkäänkin,
puhjetakseen kukkaan myöhemmin.

Ystävyys voi kasvaa kieroon,
pudottaa lehtensä,
kukkia mustia kukkia,
marjat täynnä myrkkyä.

Alla puun on välilä vaikeaa nähdä latvustoon,
sen kukkiin sinisiin tai mustiin.
Havaitsee myrkyllisyyden vasta jälkeen marjan maistamisen, tunteiden tuskan ja kivulaisuuden.

Ei varjossa ystävyyden puutaan näe kaukaa,
osaa sitä taustaan ja ympäristöönsä suhteututtaa,
sanoa sen muodosta ja oksien tasapainosta,
sen kauneudesta tai kauheudesta.

Ystävät muut, alta puidensa,
näkevät omasi kaukaa ja voivat sinulle huutaa,
miltä näyttävät elämäsi puutarhan puut.