- Narsisistit, ihmisyyden karikatyyreja, tunteiden vampyyreja -

Se vaeltaa yössä, etsien uhriaan, tässä ja valiten, heikoimpaan iskien, imien kuiviin, jättäen raadon, valiten uuden viattomuuden, se imee tunteet, elämän ja ihmisyyden.

Ihmisiä julmia, sieluttomia, vaeltajia mustia, omantunnottomia, alinta kastia.

Elävät vain itselleen, omalla narsisismilleen, petollisine mietteineen, muita halveksien, mieliä raiskaten, tuhoten tunnot muiden, kavaltaen ja läheisyydessään alistaen.

Nuo irvikuvat ihmisyyden, loiset, elävät pimeässä, poissa valosta hyvyyden, jokaisessa meissä, sisällä, mutta onneksi kätköissä, vaikka toisilla aina esillä, nyt ja tässä, nykyhetkessä, vaeltaen kaikkien keskellä.

Toisten tunteista elävät, toisen kuiviiin imevät, loppuun asti menevät, nuo ihmisyyden karikatyyrit, ihmissuhteiden vampyyrit ja heidän pelinsä pimeät sekä ilkeät.

Pallotellen, pudottaen ja nostaen, leikitellen, toista hitaasti viillellen, petollisesti rakastellen, kuiviin imien, hyljäten ja väheksyen, rakkauttaan todistellen, takana selän tikaria kohottaen, salaa iskien, murhaten, toisen rakkauden hitaasti tappaen, sitten unohtaen.

Kuitenkin he ovat ja elävät, tyydyttäen nälät, oman itsensä, imien uhriensä tunteet ja hädän, päästämättä kärsimyksestä.

Jättävät pelkän tyhjyyden, nuo irvikuvat ihmisyyden, elämän karikatyyrit, herättävät kaipauksen, kirotut vampyyrit.