Kurkottaa,
yrittää koskettaa,
jotain niin kaukaa.
Hamuta pimeässä,
yrittää saada elämässä,
irti jotain hänestä.
Railoon jään,
tuntuu kuin vajoaisi,
kädellään toista kättä yrittää tavoittaisi.
Aina ulottumattomissa,
tavoittamattomissa,
liusuu ote jään pinnassa.
Olen lämmin,
vedessä jäisessä,
vääjäämättä viilenin.
Tavoitteluni on turhaa,
alkaa jo paleltaa,
pääni vajoaa.
Jäätyy tunteet,
jään veteen,
ei jää mitään käteen.
Vesi jäädyttää minut,
hiljaa mielessäni ehkä jätän sinut,
on enää jäätävä vesi jäljellä, kylmyys olemassaolo ainut.
Turhaan, niin turhaan yritän etsiä pelastusta,
katsot tietämättäsi mieleni hajoamista,
vailla kätesi ojennusta.
Olin täynnä toivoa ja jäälle astuin,
toivoin, itseäni petin, on mieleni petollisin,
seurauksena sen sisältä jäädyn, jäihin vajosin.
Itseni tuhoan,
upotan,
lopulta hajotan.
Olenko vain kokematon?
