Eilen töistä tultuani huomasin J:n fabopäivityksen jossa hän valitteli saaneensa kesäflunssan :/ Ajattelin ensin soittaa ja kysyä hänen vointiaan mutta systeri innosti mua tekemään lämpimän kanakeiton ja ilmestymään suoraan ovelle jolloin hän ei enää kehtais kieltäytyä ja mä pääsisin taas jutteluetäisyydelle ;)
Siskon idea tais toimia kun J avas oven ja kohteliaasti päästi mut sisään. Selitin olevani hänen voinnista huolissaan kun tiedän ettei hänen kokkaustaidot riitä oman kotiruuan valmistamiseen eikä hänen paraneminen etene lisäaineita ja kaiken maailman glutamaattia sisältävillä kaupan eineksillä...J kiitteli kovasti ja ruuan jälkeen keitin hänelle vielä muutamaan kertaan teetä...
Hänen siinä köhiessä ja niistäessä kysäisin varovasti että oliko hän ehkä saanut flunssan leffakaveriltaan kun hän niin mystinen oli ollut sen asian suhteen....J selvästi hämilleen meni ja mutisi jotain mistä en saanu selvää. Mun olis pitäny hillitä uteliaisuuttani mut huudahdin heti perään että tunnenko mä sen tyypin. Ja että pitäiskö hänen kertoa mulle jotain mitä mä halusin tietää...
Huomasin heti ettei J tykänny hyvää mun kyselyistä. Hän kääns kylkeään ja sanoi ettei haluais nyt sairaana ryhtyä mun kanssa kinastelemaan. Ja että hän arvostaa mun huolenpitoa mutta että mun olis parempi lähteä etten saa itse tota samaa tautia....Mua alkoi vähän nolottaan ja istahdin hänen viereensä ja silittelin hänen tukkaansa. Vakuuttelin hänelle että mä en tarkoittanu udella ja että mä luotan häneen siinä ettei hän tekis mitään mikä vaarantais meidän suhteen...
Hänen olohuoneen pöydällä huomasin mielialalääkkeitä joita hän oli nähtävästi uuden satsin käyny hakemassa apteekista....Sanoin hänelle että ehkä hänen oman hyvinvoinnin takia olis parempi ettei hän yksin olis kotonaan miettimässä asioitaan vaan että hänellä olis rakkaita ihmisiä vierellään ettei mielialat laskis entisestään...Sanoin että ehkä vois olla hänelle parempi että mä muuttaisin takaisin tai että hän tulis tilapäisesti mun siskon kämppään missä mäkin edelleen pidän majaa....
J kääns kylkeään ja sanoi että hän arvostaa mun huolenpitoa mutta että hän haluais nyt nukkua kun hänellä saattoi olla vähän kuumettakin. Mä olin jo juoksemassa hakemaan kuumemittaria mutta hän sanoi pärjäävänsä loput illasta yksin nukkumalla ja että hän soittais mulle nukuttuaan yön yli....Mä sanoin ettei mua yhtään häiritsis valvoa hänen vierellään ja keitellä teetä mut hän kiitti ja sanoi ettei tarttis...
Mulle kuitenkin tunne jäi että hän olis saattanu haluta mun jäävän pitemmäks aikaa tai ehkä lopullisesti mut et hän ei vaan kehdannu myöntää sitä mulle ja itselleen....Mut se varmaan olis tunnustamista että hän on ollu jäykkä ja taipumaton mielipiteissään ja ehkei hän vielä valmis oo sitä ääneen sanomaan. Luulen että hänen miehiselle egolleen on tärkeetä ettei asioita tartte pyydellä anteeks ja että hän sopivaa hetkeä odottelis sille että me voitais haudata tää koko episodi ja jatkaa eteenpäin niin ettei kumpikaan kasvojaan menettäis....
