Itä-Helsinki

Mun mielialat laskussa on olleet sen jälkeen kun muutin äidin luokse asumaan Itä-Helsinkiin. Meidän suhteen ongelmien miettiminen toisen nurkissa niin ankeassa paikassa vähitellen mut sai huonotuuliseks ja stressaantuneeks...

Mua ottaa niin päähän että menin luopumaan omasta vuokrakämpästäni kantakaupungissa. Olihan se vuokra ihan sikahintainen mutta kun kattoo ihmisten elämää noissa slummilähiöissä niin oon valmis maksamaan aikamoista ylihintaa ettei mun tarttis Kontulan tapaisiin paikkoihin jäädä....

Eilen kaupan kassajonossa haiseva spurgu yritti kiilata mun ohitse kun sillä oli kiire juomaan kaljaansa. Mä oon ollu aika stressaantunu viime aikoina ja menetin täysin oman hillintäni....Kiljuin sille että opettelee ensin hyville tavoille ja sitä ennen vois käydä vaikka pesulla ja ottaa itteensä niskasta kiinni. Mä oon eläny perheessä jossa on aina tehty töitä enkä voi hyväksyä sitä että Kontulassakin porukka maleksii keskellä päivää ostarin kulmilla kaljat kädessä....

Toissapäivänä noustessani metron portaita joku musta teini juoksi mun ohi yhtään sivulle kattomatta tallaten mun varpaille. En voinu olla huutamatta sen perään että opettelee suomalaisille tavoille ja menee koulun penkille uudestaan jos liian vaikeelta tuntuu...En mä rasisti ole mutten kyllä myöskään hyvällä kato sitä että päivät ja illat toi sama värillinen jengi pyörii kadulla ilman mitään tekemistä....Ja varmaan kaikki tuet kelasta nostetaan :// Mä taas teen ihan hullun lailla duunia eikä siitä mitään jää käteen ku tässä sosialistimaassa rahat jaetaan pummeille...

Mä luulen että aika moni keskikaupungilla asunu kunnollisen sivistyksen saanu cityihminen masentuis aika totaalisesti jos joutuis loput elämästään viettämään tollasessa rumassa huonokuntosten elementtitalojen slummissa missä ihmiset elää ku siat pellossa ilman mitään käytöstapoja...

Niinpä äidille sanoinkin etten enää voi asua hänen luonaan koska koko ympäristö mun hermoille on alkanu käymään. Äiti mua halas niin hellästi ja sanoi että hän ymmärtää hyvin että mun kaltainen hyvän kasvatuksen saanu nuori fiksu ihminen ei oo tarkoitettu semmoseen viidakkoon. Ja niinpä mä soitin siskolleni että voisko hän majoittaa mua hetken aikaa heidän kotonaan lähempänä keskustaa kunnes saan asiani kuntoon....

Kun mietin miten tasokkaasti me J:n kanssa elettiin niin melkein itku tulee kun vertaa näihin nykyisiin. Hänen kämppähän oli tilava, valoisa ja loistavalla paikalla. Hänellä hyvä ammatti on eikä mitään erityistä murhetta huomisesta....Me oltiin edustava pari ainakin mun mielestä. Ja ollaan vieläkin jos se vaan musta on kiinni...