"Do What Thou Wilt shall be the Whole of the Law" tiivisti aikoinaan Alesteir Crowley (Rabelaisin pohjalta, kertoo wiki) moraalisäännostojä. Sama periaate loytyy myos vaikkapa tantra-buddhismista.
Kuitenkin sekä buddhismissa että Crowleylla tarkennetaan perään että kyse ei ole satunnaisten mielihalujen toteuttamisesta, oikein haluaminen on olennainen osa tuota oppia.
Huomionarvoinen asia joka Jane Austenin seuraajilta usein unohtuu (jonka johdosta jäävät kurjempien kopioiden tasolle) on se sarkastinen realismi jota tämä viljelee. Toki sankarittaret saavat sen oikean miehen kirjan lopussa jne. mutta siihen lopputulokseen päästäkseen pitää loytää ja haluta se oikea mies, ja tämä ei ole helppoa Emmalle ja Elisabethille, monista muista puhumattakaan.
Austenin kirjat eivät ole romantiikkahuttua jossa kaikki kääntyy parhain päin, statukseen ja yhteiskunnalliseen asemaan kannattaa kiinnittää huomiota joka suhteessa ja jos ei sitä rahaa ole niin koyhyydessä se palavinkin lempi tapaa kuihtua pois...
Austenin sankarittaria ei Crowley ja tantra ollut ohjaamassa, mutta samalla periaatteella toimivat, ja tämä erottaa edukseen Austenin monista muista romantiikkakirjoittajista.
Tuli tässä mieleen, kun luin Austenin läheisintä nykyseuraajaa Fay Weldonia, joka myos muistaa sarkasmin ja realismin. Ja tapaa kirjoittaa niistä epäonnistuvammista tapauksista kuin Austen, ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun se mies on saatu...parastaikaa menossa novellikokoelma Polaris.
3 kommenttia
Kauneuspilkku
6.11.2008 14:23
"ja siitä mitä tapahtuu sen jälkeen kun se mies on saatu.." just toi on se mikä on kiinnostavaa. kaikki viihdemössöhän loppuu aina and the lived happily ever after. Margaret Atwood on kans hyvä ja oon tykännyt Anne Tylerista myös kovasti.
Rokkihomo
6.11.2008 14:42
En ole koskaan rehellisesti salaa sisällä mielessäni tajunnut Austenin ahmimista - siis leffaversioita, uudelleen ja uudelleen motiivina romantiikannälkä, vaikka kaksikin ystävääni harrastaa moista aina vaan ajoittain uudestaan.
He molemmat ovat nimenomaan kertoneet syyksi tuon romantiikan ja haaveilun, ja aihetta on jaettu. En ole saanut sanottua, että omasta mielestäni niissä aikamoisen selkeästi pilkataan juuri sitä, ja että juuri siksi minä olen katsonut ja tunnen nuo leffaversiot ja pari Austeniakin tullut lukeneeksi.
(Onko Crowley juuri nyt pinnalla?)
millikan
6.11.2008 16:34
Itse tosiaan fanitan Austenia ja olen ne kirjat lukenut ja leffojakin katsonut, mutta minua eniten kiinnostavat ne yhteiskunnan kuvaukset ja ihmiskuvaus. Ja erityisesti tuossa yhteiskunnan kuvauksessa Austenissa ei ole romantiikan tippaa. Ja loput ovat onnellisia päähenkiloille mutta ne pahimmat romanttiset haahuilijat ovat sivuhenkiloitä joille yleensä käy huonommin...
Crowley vaelsi sisään muualta, mutta samanlaisen väärinkäyton kohteena on ollut, sellaisen että otetaan motoksi tuo whole of the law mutta vedetään se johtopäätos että "mä voin tehdä ihan mitä mua huvittaa, mikään ei voi estää mua". Romanttista haaahuilua toisissa kuorissa.
Atwoodia olen jonkin verran yrittänyt lukea mutta en ole jotenkin päässyt niihin kirjoihin sisälle...Tyler on nimenä tullut vastaan, ja on sillä loputtoman ptkällä "tätä pitäisi joskus lukea" listalla.