Lienen aiemmin jo kirjoittanut Samuel Delanyn Neveryon-kirjasarjasta, nyt sain sitten luettua sen viimeisen neljännen osan...ja on se yhä outo ja ihmeellinen sarja. Loppukommenteissaan Delany sanoi tavoitelleensa sellaista "child's guide to semiotics" teosta ja merkeillä ja niiden merkityksillä taas pelattiin, tällä kertaa erityisesti orjuuden, prostituution ja SM-orjaleikkien symboleilla. Aiemminhan mm. kirjoitettiin Raamatun syntiinlankeemuskertomus äärifeministisesti uusiksi, ratkottiin piin likiarvoa ja raportoitiin AIDS-tilannetta 80-luvun alun New Yorkissa. Kaikki tämä fantasiakirjallisuuden kuoressa.
Jos pitää fantasiasta läpitunkevan allegorisena, niin suosittelen. Jos eskapismia kaipaa, pysy kaukana :)
Nyt on sitten jatkettu modernin fantasiakirjallisuuden nykysuosikkiini, Gregory Keyesiin ja tämän Briar King -kirjaan jota ahmin viikonloppuna...
Keyesiin tutustuin aikoinaan Dragon-lehden yksittäisessä novellissa joka teki hyvän vaikutuksen, sitten jatkoin Blackgod-kirjaan, Newton's Cannon-vaihtoehtohistoriasarjaan (jossa Isaac Newton keksii mullistavia eetteriteorioita jotka sinkoavat ihmiskunnan reipashenkiseen weird science -tiede-teollisuus-kulttuurivallankumoukseen) ja nyt sitten uuden pseudokeskiaikafantasian pariin, sarjan jonka aloittaa tuo Briar King.
Keyes kirjoittaa hyvin tuota pseudokeskiaikaa, tunnustaa kliseet (Briar Kingista loytyy kapinallinen prinsessa, maalaispoika-josta-tulee-ritari, pragmaattinen metsänvartija yms.) mutta kääntelee näitä kliseitä ja täyttää niiden välit kiitettävän originellisti ja kiinnostavasti (salamurhaajanunnat laittoivat juuri sen prinsessan yhdeksäksi päiväksi mietiskelemään pimeään kaivoon). Henkilokuvaus ei ole mitenkään erityisen syvällistä mutta maailma on kiinnostava ja Keyes kunnostautuu erityisesti juuri tuossa outojen tieteiden ja uskontojen kuvauksissa, monet ideat ovat yhtaikaa sekä hienosti far out että uskottavia ja konsistentteja.
