Kun kaksikielisissä toimituksissa (kuten kastetilaisuuksissa) luetaan uskontunnustus yhteen ääneen, on tietenkin valittava kummalla kielellä se tapahtuu. Mikäli kielet - niinkuin Suomessa usein - ovat suomi ja ruotsi, suosittelen yleensä että uskontunnustus luettaisiin suomeksi (ja vastaavasti Isä meidän -rukous ruotsiksi). Tämän teen kolmesta syystä:
1. Uskontunnustus on Isä meidän -rukousta pidempi. Koska suomea usein osataan ruotsia paremmin, voi olla hyvä että pidempi teksti on nimenomaan suomeksi.
2. Uskontunnustus on suhteellisen äskettäin saanut uuden ruotsinkielisen käännöksen. Vähänkin vanhempi väestö (30+) eivät välttämättä ole sinut uuden käännöksen kanssa.
3. Suomenkielinen uskontunnustus sisältää lauseen "... joka sikisi Pyhästä Hengestä ..." - mikä minusta kuulostaa tosi hauskalta! Vähän niin kuin klassinen fraasi "Vesihiisi sihisi hississä"! Heh!
Kai papillakin on oikeus iloita työstään...
