Deus semper maior!

Tack till Majapii för bilden!
http://www.bloggen.fi/denpositivaidioten/

Under de senaste dagarna har bloggandet varit satt på undantag, för jag har flängt som ett torrt skinn till Borgås grannstäder Helsingfors och Tallinn. Nu är jag lite trött…

Inkommande veckoslut förrättar biskop Erik sin avskedsgudstjänst i Pedersöre kyrka. Domkyrkan står ju inte till buds, så han måste välja en annan, och då är Pedersöre inget dåligt val. Kyrkan är fin, och biskopen var kyrkoherde där när han valdes till biskop då för flera decennier sedan, medan jag själv ännu gick i högstadiet.

Det som jag (och andra) har förvånat mig över är att Borgå svenska domkyrkoförsamlings samtliga musiker och körer har kommenderats att medverka i gudstjänsten. Jag har inte exakt koll på vilket avståndet mellan Borgå och Pedersöre är, men det skall vara i storleksordningen 500 km.

Denna kommendering är anmärkningsvärd på flera sätt.
Visserligen håller musiklivet i Borgå en mycket hög kvalitet, men nog kan de sin sak i norra Österbotten också. Signalen är ju ändå den motsatta.
Gudstjänstlivet och förrättningarna i Borgå blir satta på undantag. Våra musiker är ju inte stiftets, utan församlingens musiker, som har ett primärt ansvar för den egna församlingen. Nu måste vi hanka oss fram med vikarier, och det är inte samma sak (även om vikarierna nog är duktiga).
En enda motivering till detta förfaringssätt har jag hört, och det är att biskopen vill ha med sig dem som han har haft mest samarbete med. Men för det första är han ju biskop för hela stiftet, också för Pedersöre, och för det andra har han haft åtminstone lika mycket samarbete med oss präster i Borgå som med musikerna. Argumentet haltar.

Jag blev tillfrågad om jag kommer att blogga om mitt arbete om jag får en viss ny tjänst. Det har jag inte gjort och kommer inte att göra det. Det som jag nu har tagit upp är inte en angelägenhet endast för domkyrkoförsamlingen, utan för hela stiftet.

Det får inte gå till på detta sätt. Om inte annat, så ser det fult ut.

Jag har under de par senaste dagarna upptäckt ett par sajter som kan vara av intresse för mina läsare.

Den ena är predikohemsidan Predika.nu. Den vill "samla predikningar och predikouppslag från alla som är med." Den gör alltså lite samma som jag försöker på Predikantbloggen, nämligen publicera "andakter, predikningar, bibelstudier o.dyl. till hjälp för kolleger och förhoppningsvis till allmän uppbyggelse."
Det finns dock en skarp teknisk skillnad mellan dessa två predikosidor: Predikantbloggen är gratis, medan Predika.nu kostar 125 SEK per år. En annan skillnad gör dock betalningen rimlig, nämligen att tekniken på Predika.nu är av helt annan klass än på bloggen.
Jämför dem gärna och säg vad ni tycker!
http://www.predika.nu/
http://predikantbloggen.blogspot.com/

Den andra nyupptäckta sajten är bloggen Antigayretorik, där Tor Billgren från Malmö granskar de argument som förs fram mot homosexuella och homosexualitet både i politiska och religiösa sammanhang. Hans inlägg är intressanta och intelligenta och diskussionen i kommentarerna stundom mycket animerad. Kolla in!
http://antigayretorik.blogspot.com/

"Lahjoita kaksinkertainen ilo!
Toisenlainen lahja tuo kaksinkertaisen ilon – ensiksi rakkaille läheisillesi ja toiseksi kehitysmaiden ihmisille. Kirkon Ulkomaanapu vie lahjasi luotettavasti perille."

***

Kyrkans utlandshjälp kommer med goda tips om vad man kan ge till den som redan har allt. Vad sägs om
sex hönor (24€),
en get (30€),
fem svin (55€),
en aktie i en bybank (750€),
en brunn (1.200€) eller
en skola (30.000€)?

Naturligtvis är det inte den som har allt som fysiskt får denna gåva, utan den går till våra fattiga medmänniskor. Gåvan blir alltså dubbel: Den som får geten får hjälp att ta sig ur sin fattigdom, medan den i vars namn gåvan har getts får glädjen att ha kunnat hjälpa.

Jag rekommenderar!

Och så behöver man inte springa omkring i överfulla butiker och snöslask heller...

http://www.kua.fi/toisenlainenlahja/

Australian luterilaisen kirkon, Lutheran Church of Australia (LCA) kirkolliskokous Toowoobassa äänesti pappisvihkimyksen avaamisesta naisille. Ehdotus ei saanut taakseen tarvittavaa 2/3 äänisalista, vaikkakin puolesta äänesti 50 ja vastaan 44 prosenttia kirkolliskokousedustajista.

LCA on perustettu vuonna 1966, kun Evangelical Church of Australia (ELCA) ja United Evangelical Lutheran Church of Australia (UELCA) yhdistyivät. Australian luterilaisessa kirkossa on noin 250000 jäsentä ja siihen kuuluu myös Uusi Seelanti. Suomen kirkolla on ollut yhteyksiä Australian luterilaiseen kirkkoon (LCA) sen perustamisesta asti. Kirkon pappeina ja kirkolliskokouksessa jäseninä on useita suomalaisia.

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=821&Itemid=38

St. Andrew's Episcopal Church (Edwardsville, Illinois, USA) considers itself a gay welcoming church but for the past three years it has been at loggerheads with its conservative bishop.

Now the church has become the first liberal Episcopal church to do what a number of conservative parishes have been doing for months - seek another bishop to oversee it.

***

Tidigare har konservativa församlingar inom den anglikanska kyrkofamiljen, och särskilt inom den episkopala kyrkan i USA, uttryckt önskemål om att få höra till något annat stift och under någon annan biskop än sin nuvarande. Oftast har det varit frågan om en respons på sirensång från afrikanska biskopar, som gärna skulle ställa upp.

Nu har motsvarande skett i den andra falangen. St. Andrew's Episcopal Church i Edwardsville, Illinois, USA, ser sig som en regnbågsförsamling ("gay welcoming church"), men har aktivt motarbetats av sin konservative biskop Peter H. Beckwith. Därför önskar St. Andrew's övergå till något av grannstiften, vars biskopar är mer frisinnade.

http://www.365gay.com/Newscon06/10/101606episc.htm

... it must be not only a peace which holds back bombing and gunfire. It must also be a peace concerned with the welfare and health of all people.

- Oscar Arias Sanchez, as quoted on thehungersite.com.

Det är någonting oemotståndligt charmerande över en ung dam på 2- som tar en i handen, säger "Pappa, kom!" och leder iväg med en!

Om det är någon som tror att Antonia har virat mig om lillfingret, så stämmer det inte. Det enda hon behöver göra är att hålla upp lillfingret och be mig att själv vira mig om det ...

I samband med Gay Pride -festivalen i Riga i juli hölls en regnbågsgudstjänst i den anglikanska kyrkan i staden 22.7.06. När gudstjänstbesökarna lämnade kyrkan, blev de attackerade av homofoba motdemonstranter, som bl.a. kastade avföring på dem. Polisen var på plats i ett iögonenfallande sent skede. Jag länkade till nyheter om saken när det begav sig.

Den lettiska lutherska kyrkans ärkebiskop Janis Vanags, som kommer att besöka Finland i en nära framtid, har fortfarande, tre månader efter våldsamheterna, vägrat att fördöma dem. Därför publicerade Gemenskaps-rörelsen ett öppet brev från den anglikanska kyrkans europeiska stift, dit också församlingen i Lettland hör. I brevet uttrycker ärkediakon Mark Oakley, som är ansvarig för församlingarna i Tyskland och Nordeuropa, sin egen, prosteriets och stiftets oro och bestörtning över situationen.

När Borgå-gemenskapen för ett drygt decennium sedan skapades mellan de lutherska kyrkorna i Balticum och Norden å ena sidan och de anglikanska kyrkorna på de brittiska öarna å den andra, vägrade den lutherska kyrkan i Lettland att ratificera avtalet, bl.a. eftersom det skulle ha öppnat dörren för kvinnliga präster. Den lettiska kyrkan godkände redan kvinnliga präster och några hann bli prästvigda, innan den stockkonservative Vanags blev ärkebiskop och kvinnorna avsattes från prästämbetet.

Detta som bakgrund till det öppna brev som jag publicerade i mitt förra inlägg.

From the Archdeacon of Germany and Northern Europe
The Venerable Mark Oakley

20. syyskuuta 2006

Arkkipiispa Janis Vanags

Hyvä arkkipiispa

Englannin kirkon Euroopan kattavan hiippakunnan Saksan ja Pohjois-Euroopan arkkidiakonina olen juuri palannut Pohjoismaiden ja Baltian rovastikuntakokouksesta, joka tänä vuonna pidettiin Oslossa. Kokouksen jäseninä ovat alueen papiston lisäksi vaaleilla valitut maallikkoedustajat jokaisesta seurakunnasta.

Kokouksessa päätettiin yksimielisesti hyväksyä seuraava ehdotus:

"Tämä rovastikuntakokous vahvistaa vuoden 2006 hiippakuntakokouksessa hyväksytyn esityksen, joka puolestaan yhtyi anglikaanisten kirkkojen johtavien arkkipiispojen Dromantinen kokouksen julkilausumaan, että ”keskustellessamme ja arvioidessamme tiettyjen käyttäytymismallien hyväksyttävyyttä sitoudumme edelleen varauksettomasti antamaan homoseksuaalisille henkilöille pastoraalista tukea ja apua. Tuomitsemme jyrkästi kaiken syyllistämisen ja väheksynnän, joka kohdistuu ihmisiin, joiden kiintymys sattuu suuntautumaan samaan sukupuoleen. Me vakuutamme homoseksuaalisille henkilöille, että he ovat Jumalan lapsia, hänen rakastamiaan ja arvostamiaan, ja että he ansaitsevat parasta pastoraalista huolenpitoa ja ystävyyttä, mitä voimme antaa”. Rovastikuntakokouksemme myös pyytää, että arkkidiakoni Mark Oakley laatii ja allekirjoittaa rovastikuntakokouksen puolesta Latvian arkkipiispalle ja muille vastaanottajille avoimen kirjeen, jossa todetaan sama suhtautuminen ja ilmaistaan tuki pastori Juris Calitikselle, tämän rovastikuntakokouksen jäsenelle."

Rovastikuntakokous on erittäin huolissaan tapahtumista, jotka varjostivat Pyhän Maria Magdaleenan juhlapäivän jumalanpalvelusta 22.7.2006 Pyhän Vapahtajan kirkossa Riiassa. Tällä jumalanpalveluksella oli hiippakunnan piispan Geoffrey Rowellin varaukseton tuki. Kuten tiedätte tuolle päivälle oli alun perin suunniteltu Gay Pride –marssi kaupungin läpi. Tästä syystä jumalanpalveluksessa oli läsnä seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia, laaja joukko vierailijoita, Pyhän Vapahtajan seurakuntaneuvoston jäseniä ja ekumeenisia vieraita. Poliisille oli tiedotettu jumalanpalveluksesta, vaikkakin edellisen vuoden tapahtumat olisivat varmasti olleet riittäviä poliisin valppaana oloon tänä vuonna.
Jumalanpalveluksen loputtua, kun seurakunnan pappi oli poistumassa kirkosta seurakuntalaisten kanssa, heidän kimppuunsa kävi herjaavasti ja väkivaltaisesti käyttäytyvä ryhmä, jolla oli mukanaan ihmisen ulostetta ja kananmunia. Tämä pelottava ja uhkaava hyökkäys papistoa ja ihmisiä ja Pyhän Vapahtajan kirkkoa vastaan oli mahdollista vain, koska paikalla ei ollut poliisia. Poliisin saapuminen kesti noin seitsemän minuuttia. Tämä on merkillepantavaa verrattuna poliisin ammattitaitoiseen toimintaan kirkon edustalla edellisvuonna ja aiheuttaa erittäin vakavaa huolta meille ja anglikaaniselle yhteisölle, koska poliisin tämänvuotinen toiminta asetti kunnolliset ihmiset ja meidän kirkkorakennuksemme vakavaan vaaraan. Muita samanlaisia hyökkäyksiä tehtiin Riiassa myöhemmin samana päivänä.

Minä tiedän, että te olette tietoisia, että Latvian perustuslaki nojaa ihmisoikeuksiin, joihin kuuluvat myös oikeudet ilmaista mielipiteensä ja kokoontua ja että näitä oikeuksia tulee noudattaa ilman erottelua tai rajoituksia. Yhdessä monien kristittyjen ja hyvää tahtovien ihmisten kanssa toivomme, että he, jotka kieltävät nämä oikeudet tuodaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan Latvian lakien mukaan. Mielestämme tämä on erittäin tärkeää, koska saamiemme tietojen mukaan 22.7. tapahtunut mielenilmaus ei ollut spontaani vaan esimerkki sellaisen aktiivisen ryhmän käyttäytymisestä, jonka toimintatapoihin kuuluu pelottelu ja väkivallalla uhkaaminen. Euroopan historia tuntee hyvin tällaiset taktiikat ja niiden seuraukset. Kristuksen ruumiin häpäisee se, että jotkut mielenosoittajista viittaavat itseensä kristittyinä.

Lisäksi olemme järkyttyneitä nähtyämme levityksessä olevaa mautonta ja pahansuopaa kirjallista tuotantoa, jossa on tekstejä kirkollisilta johtajilta, joissa he antavat hyväksyntänsä väkivaltaan seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Anglikaanisessa yhteisössä on tunnetusti erilaisia näkemyksiä homoseksuaalisuuden moraalisesta sopivuudesta ja meidän rovastikuntakokouksemme ei ole poikkeus. Kuitenkin kristittyinä olemme yksimielisiä uskossamme, että kenen tahansa ihmisen rankaiseminen tai väheksyminen ovat tekoja, jotka pitää asettaa kyseenalaiseksi ja niitä pitää vastustaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Suruksemme olemme järkyttyneitä, että Latvian kirkot ovat olleet hiljaa näistä väkivaltaisista tapahtumista. Tämän vuoksi kannustamme teitä harjoittamaan johtajuuttanne puhumalla tällaisia väkivaltaisia ennakkoluuloja vastaan. Teidän viestinne tulee olemaan rohkaisu latvialaiselle yhteiskunnalla kasvaa täyteen demokratiaan ja oikeuksiin joita Latvian jäsenyys Euroopan Unionissa vaatii.

Juris Calitis on meidän papistomme ja rovastikuntamme arvostettu jäsen. Hänen huolensa on ollut ja on edelleen Kristuksen hengessä tukea ja suojella kaikkia vähemmistöjä ja ylenkatsottuja. Hänen työnsä ikääntyneiden ja kodittomien hyväksi Pyhän Vapahtajan anglikaanisessa seurakunnassa sekä työ lasten ja suojaa tarvitsevien pakolaisten hyväksi selvästi osoittaa tämän hengen. Tämä kristillinen palvelutyö muistuttaa meitä, Jurisin kollegoja, että ei ole tarpeeksi vain myötäelää vaan myös toimia epäoikeudenmukaisuuden uhrien puolesta. Tämän vuoksi uskomme, että Jurisin työ on tärkeää kirkolle ja sille kaupungille ja maalle, jossa hän on etuoiketettu työskentelemään ja me tuemme häntä koko sydämestämme. Toivomme, että ensi vuonna rovastikuntakokouksemme kokoontuu Latviaan tämän tuen merkkinä.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa on myös selvästi todettava vakava huolemme Jurisin, Pyhän Vapahtajan anglikaanisen seurakunnan ja sen kirkkorakennuksen puolesta. Toivomme teidän tekevän kaiken mahdollisen vallassanne olevan heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

Tämä kirje on lähetetty vakuutuksella, että me rukoilemme teidän ja niiden ihmisten puolesta, joita palvelette.

Ystävällisesti,

The Venerable Mark Oakley,
Pohjoismaiden ja Baltian anglikaanisen rovastikuntakokouksen puolesta.

Kääntänyt Tuomas Mäkipää, Anglikaaninen kirkko Suomessa, saman rovastikuntakokouksen jäsen