"Uneliaan" homppelin päiväkirja

Onkohan pentujen joukkoon eksynyt vahingossa jääkarhukin? Ainakin siltä näyttää... :D

Tänä viikonloppuna olemme reissanneet oikein urakalla. Nyt kun on oma auto, niin on helpompi käydä Lapinlahdella ja Alapitkällä. Pohjoiseen päin kun kulkee aika huonosti linja-autoja. Juniakaan ei enää kulje niin mukavasti kuin vuosi sitten.

Kävimme siis lauantaina Lapinlahdella vanhempiani moikkaamassa. Käytiin myös katsomassa koiranpentuja. Niin ja autoon vaihdettiin kesärenkaat ja se katsastettiin. Mukavaa, kun auto on todella pieni päästöinen. Ja ei kuluta paljoa. Hiilidioksidi päästöt ovat todella paljon alle sallitun rajan. Vaikka tietystikin julkisilla liikennevälineillä ei tuottaisi niin paljoa päästöjä.

Luin muuten uusimmasta Tähdet ja avaruus -lehdestä tosi hyvän jutun valosaasteesta. Tosi paljon säästäisi sähköä ja luontoa jo se, jos valaistusta suunniteltaisiin hieman järkevämmin. Esimerkiksi monissa kasvihuoneissa (siis joissa kasvatetaan myyntiin kurkkuja tai tomaatteja) iso osa valosta heijastuu taivaalle hukkaan, kun kattoihin ei ole laitettu mitään, mikä heijastaisi valoa takaisin. Kulta arveli, että se vähentäisi valaistuksen määrää lähes puolella.

Tänään kävimmekin sitten Alapitkällä kultin vanhempien luona. Oli ihan kamalan tuulista. Käytiin kävelyllä, mutta ei ulkona kovin kauaa voinut olla tuulen takia. Kerättiin marsuille ja kaneille vähän pajun oksia jyrsittäväksi. :) Pikkuiset tykkää pajusta tosi paljon.

Kauhistus, kun siellä tulee kovasti.

Koiran pennut ovat kasvaneet ihan mahdottomasti. Niillä on auennut silmätkin ja ne ovat alkaneet leikkimään. Tosin pystyssä on vielä vähän vaikeaa pysyä. :D Hauskan näköistä, kun ne ovat olevinaan niin isoja, eivätkä osaa edes purra kunnolla. Eikä niillä ole vielä kunnollisia hampaitakaan. :D Koiranpentujen murina kuulostaa niin hauskalle, samoin haukkuminen. :) Pistän tähän taas muutaman kuvan söpöliineistä. Olemme päättäneet ottaa valkoisen (tai oikeastihan se on keltainen). Pitäisi vielä osata päättää nimi.

Töissä on ollut viime aikoina todella mukavaa. :) Päivät ovat olleet sopivan hiljaisia, mutta tarpeeksi vilkkaita. :D

Kuopion kaupungin koneilta on tullut viime viikolla melko paljon ihmisiä viltsu.net:iin. Ja vieläpä hakusanalla "neulamäen kirjasto". Milloinkahan joku tulee kyselemään päin naamaa? Toisaalta vähän jännitän sitä päivää. Eivät nimittäin töissä tiedä, että olen miehiin päin. Ei vain ole jotenkin tuntunut mukavalta kertoa siellä asiasta. Vaikka olenkin periaatteesta sitä vastaan, että työpaikalla ollaan kaapissa. Olin vain niin paniikissa, kun joku kysyi, että asunko yksin. Olisi ollut vähän outoa vaihtaa vastausta heti vastaamisen jälkeen. No, jos joku saa selville, niin sitten saa. Ei sille mitään mahda.

Pistänkin kuvia vasta kohta, kun kestää aika kauan tuo kuvien laittaminen tuonne viltsu.net:iin, josta sitten kopion osan tänne. Eli kuvat seuraa jonkun ajan päästä perässä. :)

Meinasin jäädä tänään auton alle. Olin kävelemässä suojatiellä ja minulla oli vihreä valo, kun jostain tuli joku kääntyvä auto ja ajoi vauhdilla ihan minun edestä (väliä oli huimat 30 cm). Olin jo keskiviivan kohdalla, kun se kaarsi siihen eteen. Sain melkein sydärin. Jos en olisi huomannut sitä tarpeeksi ajoissa, makaisin nyt taatusti sairaalassa tehohoidossa. Oli nimittäin vauhtia lähes 60 km/h.

Harmi, kun en juuri sillä hetkellä hoksannut iskeä sitä autoa oikein olan takaa kirjastonkassilla suoraan konepeltiin. Olisin nimittäin taatusti osunnut, niin lähellä se auto oli. Vielä kun olisi tullut oikein kunnon lommo jonnekin konepeltiin. Siinäpähän olisi oppinut. Ja olisi saanut vielä laskun mahdollisesti turmeltuneista kirjoista ja muista kamoista, mitä laukussa oli. En älynnyt näyttää edes keskaria.

Säikähdin niin kauheasti. :( Sydän pamppaili ylikierroksilla vielä keskustassakin (en vielä silloin ollut keskustassa, vaan menossa linttipysäkille).

Unohdin yhden kohdan tuosta haasteesta...

*Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta:
"Ei pysty. Liian hapokasta" ja "Seksimme oli kiihkeää" (by Kuronen)

Koko päivä on ollut ihan perseestä. Ja syvältä. Heti aamuyöstä (n. puoli kuudelta) heräsin siihen, kun vasen, jo valmiiksikin kipeä, jalka kramppasi. Sain onneksi vielä vähän aikaa nukuttua. Sitten kun viimein nousin ylös, en voinut kunnolla kävellä kun oli koko vasen jalka niin kamalan kipeä. Reisilihas ihan maitohapoilla ja pohje sen krampin takia. Onneksi sain hieman vetristettyä jalkaa ennen töitä, niin ei siellä tarvinnut ihan jalkapuolena olla.

Töissäkin oli ihan kamalaa. Väsytti ihan sikana ja ei ollut juuri mitään tekemistä. Ainut valon pilkahdus oli kupillinen kahvia iltapäivällä. Mutta eipä siitäkään ollut erityisemmin apua.

Kotimatkalla meinasin nukahtaa bussiin useampaan otteeseen. Meinasin nukahtaa just ennen pysäkkiä, jolla pitää jäädä pois. Onneksi havahduin ja sain painettua nappia viime tipassa.

Onneksi kulta käy ostamassa jäätelöä. Ja saa kyllä tuoda samalla suklaata, ei tästä muuten mitään tule.

Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että otamme vaalean pennun. :) Ja Aboa tuossa kysyikin, että onko nimi jo valittu. Ei todellakaan ole. :D Alkaa jo nimi varastot ehtyä. Kun sen pitäisi olla joku lyhyt ja ytimekäs, mutta kuitenkin hyvä. Puuh...

Pistän tähän kuvan meidän uudesta marsustamme, jolle kulti keksi nimen, Pico. :) Muiden lemmikkien nimet ovatkin minun käsialaani. Alkaakin jo nimivarasto ehtyä. Miksi lemmikkien nimeämisestä ei ole mitään opasta? Lapsien nimeämiseen kyllä löytyy kirjoja vaikka millä mitalla.

Sitten haasteen pariin. Tämä haaste onkin paljon haastavampi kuin aikaisemmin saamani. Mutta enköhän minä selviä. :)

*Viisi lempisanaani:
-rakas, siihen sisältyy vain niin mahdottoman ihania tuntemuksia, että voiko siitä olla pitämättä?
-marsu, marsut on niin veitikoita ja jänniä "otuksia". Ja jotenkin "marsu" sopii marsulle.
-heartbeat. Ihana kappale ja minulle tosi tärkeä. <3
-uuni. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa.
-puutarha. Heti tulee mieleen ihania mielikuvia mukavasta puutarhasta, jossa olisi mukava touhuta.

*Äänteellisesti kaunein sana:
-Viäräleoka. Sehän on ihan selvä tapaus. Tuntuu niin kivalle kun sen sanoo ja oikein korostaa eri äänteitä. :) Kokeile!

*Viisi sanaa, joita käytän eniten työssä, arjessa tms:
-kiitos
-ole hyvä
-hei hei
-ihana, eikö olekin ihana sana?
-kulta

*Sanonta, Sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten:
-Heittää häränpyllyä. (Eikös olekin mukava mielikuva?)

*Viisi sanaa joita inhoan:
-herätys. Inhottavan kuuloinen sana, etenkin viikonloppuna.
-homofobia. Siis eihän useimmiten ole edes kyse fobiasta (pelosta), vaan silkasta inhosta.
-rakastelu. Mutta VAIN väärässä asia yhteydessä. Ei ilman rakastamista voi rakastella!
-porno. Yäk, mikä sana.
-tehomaatalous. Ihminen osaa joskus olla typerä. Sanasta tulee heti mieleen se, kuinka kaikesta pitää saada kaikki mahdollinen hyöty ja juuri nyt, luonnosta viis.

*Sanat jotka haluaisin kuulla useammin:
-Minä voin thedä sen...
-homoillekin täysi adoptio-oikeus
-Kaikki kohteliaisuudet

*Uusin nykykielen ilmaus, jonka olen oppinut:
-kirjasto 2.0.

Siinäpä se olikin. :) Oli oikeastaan aika vaikeita kysymyksiä. Joihinkin olisi kyllä saattanut keksiä lisääkin. Vaikeintahan on muistaa, mistä sanoista ei pidä ja mistä pitää yms.

Haastan Vermillionin. :)

***

Kauheeta, kun on vasemman jalan reisi ihan maitohapoilla. Ei pysty kunnolla edes kävelemään. Tuli varmaan siitä autonkorjuusta, kun välillä piti kyykkiä tosi huonossa asennossa. Tosi mukavaa töissäkin kumarrella kirjoja hyllyyn.

Aboa sanoi vastauksessaan haasteeseen, että haluaisi kuulla useammin "Oleksää laihtunut?". Äiti sanoikin minulle niin muutama kuukausi sitten kun toi jotain paitaa tai takkia ja kun kokeilin sitä. Vaikka en taatusti ole laihtunut! Korkeintaan hieman lihonut. Jäätelöäkin olen syönyt suunnilleen kaksin käsin. :D

Niin ja sitten kuvasta. Vaikka näyttääkin, että Picolla olisi ruskea turkki, se ei pidä paikkaansa. Salaman takia vain näyttää siltä. Oikeasti turkki on musta ja sitten on sellaisia pieniä vaaleita laikkuja. Ja toinen takajalka on valkea. :)

Maitobaarilla on tungosta. :D

Kolossa on mukava nukkua. :D

Olen väsynyt. Kauhean uuvuttava homma oli se autonkorjaaminen. Yksi kuminen tiiviste ei meinnut mennä kunnolla paikoilleen.

Lapinlahti oli muuttunut kauheasti. Ihan keskustasta oli kaadettu melko iso metsä pois. Siihen rakennetaan kai joku omakotitalo tms. -alue. Myös entisen kotitaloni vierestä oli kaadettu metsää.

Voi vitsi, kun ne koiranpennut on niin söpöjä. On ihan pakko laittaa tänne muutama kuva. :) Mukavaa, kun saamme yhden. Emme vain osaa päättää, että minkä värisen. Valkoinen, ruskea vai musta. Välillä valkoinen houkuttelisi enemmän ja välillä taas muut. Plääh. Ei osata päättää. Peki oli oikein tunnollinen mamma. :) Kävi välillä vain pissillä ja syömässä ja sitten taas imettämään. Pekin viimekertaisista pennuista otettu Tytti oli ihan kummissaan uusista pennuista. Se oikeastaan vähän pelkää niitä. :D Mitäköhän sitten kun ne kasvaa vähän isommiksi? Tytti parka. :D

Onneksi auto saatiin korjattua. Ja pääsimme ehjänä kotiinkin. :D Ei tippunut renkaat matkan varrelle. Vähän kyllä jännittää kaupungilla ajo, kun en ole pitkään aikaan ajanut. Siis viime kertaisesta autolla ajosta on yli puoli vuotta aikaa. Kaipa se kuitenkin onnistuu. Ainakin se tänään onnistui hyvin. :)

Huomenna haetaan vielä se marsu ja häkki sekä muuta roipetta. Sittenpä sitä alkaa olla lemmikit kasassa, koiraa lukuunottamatta. Hauvaa pitää odotella vielä pari kuukautta. Mutta eipä tässä mitään kiirettä ole. :)

Tässä kuvassa on vaaleat tytöt ja molemmat ruskeat. Jos vaalea otetaan, niin sitten tuo etummainen, jolla on otsassa viiru. :)