Kokoomus toimii nyt hlbti-vastaisuuden kummina

Kevään eduskuntavaalien voittaja on Kokoomus, ja se pääsi muodostamaan hallitusta. Myös entinen pääministeripuolue Sosialidemokraatit pärjäsi hyvin. Vaali vaalilta paremmin menestyneet Perussuomalaiset kiilasivat vaalituloksessa SDP:n edelle. Kolmen suuren puolueen joukkoon nousseet Perussuomalaiset ovat imeneet kannatusta ainakin Keskustalta, joka on tippunut kärkikolmikosta pois.

Kokoomus itsessään on ajan myötä muuttunut arvoiltaan liberaalimmaksi, ja viime vuosina sen piirissä on näkyvästi oltu valmiita edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa. Kokoomuksessa kuitenkin vaikuttaa myös niitä, joiden mielestä esimerkiksi sukupuolen binääristä mallia ei tulisi kyseenalaistaa - mutta nämä ovat selvästi vähemmistö, jos ei kuitenkaan aivan marginaalia.

Talous edellä

Kun uutta hallitusta keväällä sorvattiin, valitsi Kokoomus varsin nopeasti hallituskumppaneikseen Perussuomalaiset, RKP:n ja Kristillisdemokraatit. Niiden kanssa se katsoo parhaiten pääsevänsä tekemään haluamansa talousuudistukset.

Sosialidemokraattien kanssa vapaudet olisivat olleet huomattavasti rajallisemmat, vaalitappion kärsineestä Vasemmistoliitosta puhumattakaan. Keskusta taas ei ole kaksien hävittyjen vaalien jälkeen halukas lähtemään hallitukseen, eikä sillä edes ollut edes mahdollisuuksia kilpailla Perussuomalaisten kanssa, koska kansanedustajia ei ole entiseen malliin. Vihreätkin kärsivät vaalitappion.

Hermostumista vasemmistossa on herättänyt se, että talousuudistuksia ollaan tekemässä rankalla kädellä, ja kovimmin sellainen sattuu ihmisiin, joilla ei muutenkaan mene hyvin. Myös ammattiyhdistystoimintaan puuttuminen on suututtanut. Nämä ovat Kokoomuslähtöisiä projekteja, ja myös RKP:n on ne suhteellisen helppo niellä. Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit taas jotenkin sietävät - kunhan saavat vastineeksi jotain oman halunsa mukaista.

Kristillisdemokraateille agendalla on esimerkiksi sukupuolen binäärisyyden kyseenalaistamattomuus ja Perussuomalaisilla lisäksi maahanmuuttokysymys.

Arvoliberaalina tunnettu RKP puolestaan on jo kipuillut, mutta se yrittää toistaiseksi sinnitellä hallituksessa, koska sen ydinkysymys - ruotsin kielen asema yhteiskunnassa - saattaa olla kiinni siitä, pystyykö puolue puolustamaan kieleen liittyviä palveluja ja muita lainsäädännön yksityiskohtia hallituksesta vai ei.

Hlbti-myönteinen lainsäädäntö tuskin etenee

Kristillisdemokraatit ovat perinteisesti olleet kaikkia sellaisia uudistuksia vastaan, jotka kohentaisivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa. Todennäköisesti Kristillisdemokraatit ovat valmiita jopa kiristämään hallitusyhteistyön jatkumisella kumppaneitaan, mikäli jokin hlbti-vähemmistöjen asemaa kohentamaan pyrkivä kansalaisaloite tulisi käsiteltäväksi. Tällaisesta toiminnasta on aiempia esimerkkejä.

Perussuomalaisissa seksuaalivähemmistöjen olemassaoloa nykyään siedetään - onhan puolueella avoimesti homoseksuaalisia kansanedustajiakin. Soinin ajan jälkeen homovastaisuus ei ole ollut enää puolueen kärkiteemoja. Sen sijaan sukupuolen binäärisyyttä ei Perussuomalaisissa olla valmiita kyseenalaistamaan.

Mikäli hallitus pysyy kasassa, ei seuraavan neljän vuoden aikana transnuorten tilanteeseen tule kohennusta. Myöskään hlbti-toimintaohjelmaa ei ole luvassa. Eheytystoiminnan suitsiminenkin vaikuttaa vähintäänkin epävarmalta.

Hallitusohjelmassa itsessään ei ole mukana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa heikentäviäkään hankkeita - siitä lienevät pitäneet huolen RKP ja myös Kokoomus.

Nykytilanne kuitenkin tarkoittaa Perussuomalaisille ja Kristillisdemokraateille suurempia vaikutusmahdollisuuksia hallitusohjelman ulkopuolisissakin kysymyksissä - kuten vaikkapa hlbti-kysymyksissä. Käytännön toimiakin on jo tehty, vaikka lainsäädäntötyöhön ei vielä ole ehdittykään: oikeusministeriön verkkosivuilta on poistettu sateenkaarisymbolit ja todennäköisesti valtionhallinnon nimissä ei jatkossa esiinnytä pride-kulkueissa.

Nykyisessä hallituksessa on voimia, jotka vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman kohentamista, aborttioikeutta, EU-jäsenyyttä, euroa ja laajemminkin ihmisten yhdenvertaisuutta. Politiikassa Perussuomalaisia ei voi sitouttaa yhdessä sovittuun samalla tavoin kuin muita puolueita. Siitä on esimerkkejä. Erityisesti Perussuomalaisten osalta huolestuttavaa on se, että hallituksen piiriin pääsee pesiytymään perussuomalainen keskustelukulttuuri, jossa ei välttämättä osoitella asiaa vaan ihmisiä.