Daavidin päivänä

"Now I've heard there was a secret chord
that David played, and it pleased the Lord,
but you don't really care for music, do you?"

Laitan tänään toivotuksen vilpittömistä, rehellisistä
intohimoista itse kunkin töihin ja harrastuksiin.

Ja rohkeutta asettaa maalit ja / tai päämäärät korkealle.

Ja selkärankaa olla lankeamatta ainaisiin kompromisseihin, sosiaalisiin löysäilyihin,
leipääntyneisiin rutiineihin.

Itse en halua niin (enää), enkä myöskään viettää pitkiä aikoja
moisilla tavoilla elävien seurassa.

Daavidin päivä
on oikein hyvä tähän saarnaan, ainakin allekirjoittaneelle itselleen.

Että jonkin ajan päästä voin laulaa itsekseni itselleni kuten alla (jälleen):

"I did my best, it wasn't much,
I couldn't feel, so I tried to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
with nothing on my tongue
but Hallelujah"

(Leonard Cohen: "Hallelujah")

Täytyy nöyrästi antaa kaikkensa - siis itselleen, ei niinkään muille,
ja omien pyyteiden johdattamana, ei niinkään muiden asettamiin tavoitteisiin.

Ja vaikka "it all went wrong", itselleen rehellisyyden voimalla tässä seistään...
...oli se sana sitten mikä tahansa.

Kunhan se sana, tavoite ja päämäärä on itselle rehellinen.

Siltä pohjalta voi rakastaa itseään -
ja sitten siltä pohjalta muitakin.

Amen.
Rama rama.

- - -

Jo ensi viikosta lähtien silti eittämättä näen töissäni ihmisiä,
jotka tekevät tekevät vuosia töitään mutteivat tee niitä tosissaan
- joten eivät tee niitä kunnolla.

Ja pian uudelleen päädyn taas viettämään aikaa ihmisten kanssa
joiden kanssa vietetään aikaa hyvin puolivillaisesti.

Mutta toivottavasti ainoastaan silloin tällöin ja edes melko harvoin.

Voi voi, minusta on kai tulossa raskaampaa seuraa.

- - -