Lista viidestä kappaleesta jotka eivät mahdu viiden kappaleen listalle

"Haaste:
Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä.
Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä,
mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä.
Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti
vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Heh.

Otan tämän nyt äärimmäisen vakavasti.

Siispä laadin listan viidestä laulusta jotka eivät mahdu viiden kappaleen listalle:

Eli: "Bubbling under":

Iggy Pop: Passenger.
Jep, jep, toimi mm. merkkipäiväbiisinäni silloin kun kuvittelin itseni passengeriksi.
Yksinkertainen, iskevä, ikuinen.
"So let's take a ride and see what's mine!"

Muttei enää ajankohtainen.

Pixies. Kuuluisammista kappaleista vaikkapa "Where is my Mind?".
Vaikka se onkin uutta ihmettä internetiä opettelevien kaksikymppisten
pössyttelijäsukupolven hymni, on kyllä toiminut myös joutsenvaakojen taustamusiikkina
berliiniläisessä rokki-, hippi, ja punkhomojen keskinäisessä jouluaattoillan get togetherissa
joitain, vasta joitain vuosia sitten.

Muttei omassa elämässä enää.
(Tai, Pixies kyllä, muttei internetin ihmettely, pössyttely, eikä joutsenvaa'at...)

Pink Floyd: Echoes.
Trendit tulevat ja menevät. Pink Floydia ei maailma minulta ikinä vie.
Ei kuitenkaan ihan ajankohtaiseksi sopiva "syksyn biisi"...
Echoes oli olla avaruusrockin mammuttikappale, mutta muutettiin ennen levyttämistä (1971)
vedenalaiseksi kaikujen... mammuttikappaleeksi.
Se alkaa kaikuluotaimen kaltaisella yksittäisellä, toistuvalla pianoniskulla,
ja alkaessaan kasvaa melkein puolituntiseksi tutkielmaksi siitä,
mitä kaikkea perusrockbänsi kitara-basso-koskettimet-rummut saa irti soittimistaan
ilman varsinaisten ääniefektien apua.
Irti saadaan kaikuluotaimen lisäksi tuulta, valaiden laulua (tai itkua), lokit,
ja unisen mutta kovaäänisen helikopterin (tai ufon, tai sukellusveneen) saapuminen.
Ja toistuva perusriffi, jonka Andrew Lloyd Webber varasti Phantom of the Operan nimikappaleeseen.

Phantom of the Opera: Music of the Night.
Sopivasti mainittavaksi edellisen perään.
"Close your eyes and surrender to your darkest dreams [...]
[...] only then can you belong to me".

Kate Bush: In search of Peter Pan.

"It's been such a long week.
So much crying.
I no longer see a future.
I've been told when I get older
That I'll understand it all.

But I'm not sure if I want to.

Running into her arms
at the school gates
she whispers that I'm a poor kid.
And Granny takes me on her knee.
She tells me I'm too sensitive.
She makes me sad.

She makes me feel like an old man.
She makes me feel like an old man.

They took the game right out of it.
They took the game right out of it.

When I am a man
I will be an astronaut,
And find Peter Pan."

Melkoisen itsekästä itse asiassa miettiä Kate Bushin upeita kappaleita,
kuten "Hammer Horror", ja päätyä tuohon, joka jaksoi itkettää herkkiä pikku homopoikia...
niin kauan kun olivat herkkiä pikku homopoikia.

Mutta ihan taideteoksena, kun Kate tarttui rooliin herkästä pienestä runopojasta joka haaveili astronautin urasta löytääkseen Peter Panin sitten kun on aikuinen...
...Vai oliko se runotyttö joka haaveili kasvavansa aikuisena mieheksi, astronautiksi ja Peter Panin ystäväksi?

Jätetään kumminkin pois kärkiviisikosta, koska en ole jaksanut kuunnella kappaletta
enää miljoonatta kertaa, ja miljoonas kerta taisi koettaa jo viime vuosituhannella.

(Edit: Melkein miljoonas kerta. Nyt laulu soi päässä vähän väliä.
Levy on... jossain. Ei ainakaan täällä kotona.
Kappaleesta ei tehty koskaan videota, niin kuin harvoista silloin, 1978,
eikä sitä ikinä koskaan esitetty livenä, joten linkkikin jää väliin.)

- - -

Entä Bowie?
Bowie on kiusannut Morrisseyta 90-luvulla. Kiusaaminen ei ole kivaa.
Kostoksi en tässä yhteydessä mainitse yhtään Bowien kappaletta nimeltä.
Paitsi "Aladdin Sane" -levyn päättävän "Lady Grinning Soulin", koska se on niin hölmö.
Lisäksi se aiheuttaa kyllä niitä kuuluisia "kylmiä väreitä", joo, mutta puistattavalla tavalla.

Entä Leonard Cohen?
Jo pitkään Leonardin kappaleet ovat maistuneet lähinnä muiden tekeminä covereina,
ja niitähän riittää (esimerkiksi yksi varhainen moinen, Nick Cave & The Bad Seedsien
melkoisen kaikenkattava versio "Tower of Song" -kappaleesta jaksaa aina vaan viihdyttää).

Ja se Nick Cave.
Tämä ei osaa valita yhtä yksittäistä kappaletta.
Straight to You mielessä Pölhö?
Weeping Song mielessä isä?
Ship Song mielessä joku naurettava vanha rakastumisen tunne?
Tai Mercy Seat mielessä omat hautajaiset, kerrankin saisi olla megapateettinen.
Harmi sinänsä etten taida päästä niihin bileisiin.

Ajattelin myöhästyä.

- - -

Terv, -vakavasti kappaleisiinsa suhtautuva R

- - -

Edit: Mutta Kate Bush / David "Echoes" Gilmour -linkki näemmä löytyy:

...Ja tietty valaiden laululla alkava konsertinaloitus Katen ainoalta kiertueelta seitkytluvun lopusta
(kunhan 25 sekunttia ties mitä kuluu ensin alta pois):

Äh. Juttelin Katen kanssa aikoinaan aika paljon...

- - -