Keskiviikkona 25.62025 Priden ohjemassa oli kansanedustajien tapaaminen. Tämä oli Priden ja eduskunnan sateenkaariverkoston yhteinen tilaisuus. Paikalla oli edustajat kuudesta puolueesta: kokoomus, sosialidemokraatit, keskusta, vasemmistoliito, vihreät ja RKP- Ne puuttuivat, jotka julkisuudessa ovat eniten hyökänneet sateenkaari-ihmisten oikeuksia vastaan; perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit.
Viime vuonna paneeliin osallistui kolme puoluetta.
Paneelissa käsiteltiin kolmea aihetta, mutta tässä raportissa on vain yksi aihe, eli ns. eheytystoiminnan kielto, joka on tänä keväänä puhuttanut eduskunnassa.
Aiheeseen johdatteli sateenkaariseniori Jussi Nissinen, joka vuonna 1969 marraskuussa istui teinikunnan taloudenhoitajana teinibileissä ja luki amerikkalaisesta tunnetusta Newsweek-aikakauslehdestä, että New Yorkissa eräässä ravintolassa asioineet sukupuolivähemmistöön kuuluneet asiakkaat eivät suostuneet poliisin mielivaltaan, vaan tulivat kadulle ja siitä alkoivat ns. Stonewallin mellakkayöt. Siitä alkoi myös seksuaali- ja sukupuolivähemistöihin kuuluvien ihmisten vapautusliike.
Saman lehden toisessa artikkelissa haastateltiin psykiatria, joka kertoi mitä homoseksuaalisuus ”oikeasti” on. Psykiatrin mukaan homoseksuaalisuus perustuu vihantunteisiin äitiä kohtaan ja homoseksuaalisuuden perusteella ei voi rakentaa hyviä ihmissuhteita. Homoseksuaali on onnellinen vasta kuoltuaan.
Kumpaa olisi kuunneltava: vapautta vaativia mielenosoittajia vai psykiatria. Nissinen kertoi olevansa perheestä, jossa ei ollut vakavaa uskonnollista tai muuta ”ahtauttavaa” ristiriitaa.
Nyt on kiinnostavaa, miten ulkopuolelta, esim, psykiatrien suunnasta on määritelty homoseksuaalisuutta. Onko se terveyttä tai sairautta. On selvää, että ihmisen tausta (perhetausta yms) vaikuttaa siihen, miten hän pystyy reagoimaan siihen, miten häntä kohdellaan esim. terapiassa.
Nissinen kertoo, miten hän työurallaan kärsi paineista ja hakeutui psykoterapiaan. Viiden kokoontumisen aikana psykoterapeutti teki vahvoja oletuksia asiakkaansa perhetaustasta. Liian ”aggressivisena” asiakas sirirrettiin ryhmäterapiaan. Keskusteluissa terapeutilla on äärimmäisen paljon valtaa. Potilas/asiakas on hyvin haavoittuvainen. Tilanne on kuin uskonollinen kultti. Kahden ja puolen vuoden aikana terapiaan käytetty raha meni hukkaan. Tärkeät asiat jäivät kokonaan käsittelemättä.
Myöhemmin 1980-luvun lopulla Nissinen toimi Setan sosiaalisihteerinä ja sai nähdä, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olivat ne, jotka eivät olleet hyväksyneet omaa homoseksuaalisuuttaan. Vaikka he olivat käyneet eheytysryhmissä ja terapioissa, he eivät olleet onnistuneet muuttumaan. He jatkoivat homoseksuaalista elämää vaikka he eivät sitä millään tavalla arvostaneet ja samalla oli suuri pettymys siitä, että he eivät pystyneet ”eheytymään”. Elämä oli täysin näköalatonta.
Seuraava kokemus Nissisellä oli Sexpo-säätiöstä. Hän tapasi ihmisiä, jotka olivat 3 vuotta käyneet terapiassa ja sen jälkeen tulivat puhumaan seksuaalisuudestaan. Terapiassa seksuaalisuudesta ei puhuttu. Kävi konkreettisesti ilmi, että terapeuttikoulutuksessa seksuaalisuuden moninaisuus ja sukupuolen moninaisuus ovat hyvin heikosti käsiteltyjä. Psykoterapia ei välttämättä ole turvallista näistä vaikeuksista kärsiville ihmisille. Ei ole mitään yhteistä linjaa, miten näitä asioita käsitellään. Voi olla sattumaa, että potilas löytää terapeutin, jolle nämä asiat ovat selkeitä ja sitä kautta potilaan elämänlaatu paranee.
Yhteenveto: psykoterapiaan hakeutuminen ei tällä hetkellä ole lainkaan turvallista. Sen takia eheytyskielto olisi tarpeen. Tällaiset asiakkaat tarvitsevat eritystä suojelua terveydenhuollon palveluissa. Nyt hallituksessa oikeusministeri vähättelee eduskunnan enemmistön mielipidettä eheytyskysymyksessä.
Sateenkariverkoston varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö (vihreät) kertoi ensimmäisenä kantansa:
On hieman poikkeavaa, että asiaa viedään eteenpäin lakialoitteen muodossa, vaikka 125 kansanedustajaa on jo äänestänyt kansalaisaloitteen puolesta. Hallituksen vastuulla pitäisi olla asian eteenpäin vienti. Perussuomalainen oikeusministeri Leena Meri ei vie asiaa eteenpäin, joten nyt toimitaan tällä uudella tavalla – täysin laillisessti lakialoitteen kautta.