(Viisi sellaista musiikkikappaletta, joista ei voi puhua)

("Haaste:
Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat,
millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja,
joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit,
jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia.
Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi
ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

Tämä on sitten vaan sinun ja minun kesken, mutta ainakaan seuraavia viittä
en koskaan voisi julkisesti mainita ja jakaa, vaikka niistä eri syistä pidänkin.

Eli: Sensuroidut viisi-tai-jotain kappaletta:

Rainbow: Stargazer / Light in the Black
Kun kyseessä on 70-luvun viiksihevi, kitarassa Deep Purple-kitarasankari
Richie Blackmore, joka on yksi herra heavyviiksistä in the first place
[ja joka nykyään kiertää maailmaa vaimonsa kanssa laulaen akustisia
menninkäisistä ja muinaisista prinsessoista hihhulihei] ja laulussa, äyks,
Ronnie James Dio,
omilla sanoituksillaan muinaisesta egyptiläisestä [?] orjasta, joka rakentaa avaruusalusta
julman varjojen velhon ikuisuusprojektissa...
ja pääsee seuraavassa kappaleessa vapaaksi
ja miettii sitten mitä tekisi vapaudellaan, niin...
...Hetkinen.
Itse asiassa tulee Euripideen Orestes, Sartre ja Sartren Orestesta ja vapauden yksinäisyyttä
käsittelevä huikea näytelmäteksti "Kärpäset" mieleen.
Ehkä tämä pitäisikin mainita varsinaisessa, ei sensuroidussa viisikossa.
Mutku ne on niin leveälahkeista housua ja viiksiä ja se on tosiaan Dio.
...Ja sitten ne esiintyvät sateenkaaren alla
ilman absoluuttisen mitään tajua sateenkaaresta "sillai".
Too far out, if such a far out is possible:

Silti ja ehkä juuri siksi olen kuunnellut kappaleparia säännöllisin väliajoin salaa
jo kaksikymmentä vuotta.

Kotiteollisuus: Routa ei lopu.
Fanitin Kotitollisuutta silloin kun Hynynen oli söpö runopoika.
Siitä on tosiaan vähän aikaa. Saattaa olla että samassa baaripöydässäkin on joskus päihdytty.
Mutta minä en ollut se joka sammui. Siksipä Hynystä kutsuttiinkin Hypnoosi-Hynyseksi,
se kun tapasi vaipua "hypnoosiin" ns. "rentoutuessaan",
mutta onneksi vasta keikan jälkeen:

Abba: Mamma Mia.
Tiedätte kyllä mistä ajankohtaisesta syystä moinen soi päässä.
Julistaudun syyntakeettomaksi.
Ja linkkiä tuskin tarvitsette, teillä on ne jo.

Uriah Heep: Lady In Black, Return to Fantasy, Sunrise...
All this is too yester's news, even for me. Yet, they echo in my ears.
Vanhat levyt kuluivat joskus-kauan-sitten puhki...
Ja keikoillakin tuli käytyä
ei-nyt-sentään-seitkytluvulla mutta kasarin mittaan kyllä.
Kaikista maailman paikoista myös Köyliön Lallintalolla.
Lady in Black tulee Suomessa aina encorena, koska erityisesti suomalaiset tykkäävät ko. balladista vm. 1970.
Näin myös Köyliön Lallintalolla vuonna... olikohan se '87.
Oh, my...

Nightwish: Walking in the Air
Sain Pölhön "pyhään raivoon" soittamalla sille tämän version.
Jota kuitenkin olen itse laulanut konsertissa mukana en-loppuen-lopuksi-niin-hirveän-kauan-sitten:

Lopulta en ole ihan varma pitäisikö olla hissun kissun siitäkin että ennen muuta
kertakaikkiaan pidän siitä alkuperäisestä Snowman-kappaleesta...

Mutta, ollaan varmuuden vuoksi hiljaa näistä kaikista.)

...