Komppaaminen, bondaaminen, väärinkäsityksiä

Ystävällisissä keskusteluissa monet meistä kuolevaisista pyrkivät helposti komppaamaan,
siis: olemaan keskustellessa samaa mieltä.
Pyritään konseksukseen, vältetään ristiriitoja.

Ystävien välisissä keskusteluissa
- jotka, toki, ovat eri asia kuin ystävälliset keskustelut -
voidaan pyrkiä myös kokemukseen yhteisestä bondauksesta,
siis: pyritään yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Tämä - edit: nämä molemmat - voi myös ohjata etukäteisoletuksia.
Eli jos keskustellessa toinen osapuoli onkin hiljaa tai vaikka vain hymähtää,
toinen osapuoli voi olettaa sen tarkoittavan samaa mieltä olemista.

Moista etukäteisoletuksen ohjaamaa johtopäätöstä voi tietenkin ohjata toive:
Toive samaa mieltä olemisesta.
Toive yhteenkuuluvuudesta.

Ystävällisten keskustelujen ristiriitojen välttämisen näen kohteliaisuutena.
Ystävien välisten keskustelujen mukana kulkevat toiveet...
...kertovat mielestäni välittämisestä.

Mutta kumpienkin kohdalla johtopäätösten tekeminen hiljaisuudesta ja hymähdyksistä
voi olla aikamoinen
moka.
Jos ja kun niitä tehdään kohteliaisuuden ja toiveiden pohjalta:
"Se ei sanonut siihen asiaan mitään mutta on se samaa mieltä kuin minä
(oletan niin koska toivon niin)".

Syntyy väärinkäsityksiä.

Ja tietty, syntykööt, jos ne helpottavat elämää.
Mutta ei moisten varaan taloja kannata rakentaa.

Yksi harrastuksistani on eksistentiaalinen kriisi, kuten olen täällä
- ja ystävilleni -
toistuvasti tavalla tai toisella kertonutkin.
Siltä pohjalta en ole uskossa yhteenkuuluvuuteen - vaan yksinäisyyteen.

Toinen harrastuksistani on humanistinen, dialoginen yhtäältä - toisaalta -ajattelu.
Sitä kutsutaan joissain yhteyksissä, katsantokannasta riippuen,
pilkunn*ssimiseksi,
tai vastaansanomiseksi vastaansanomisen vuoksi.
Sitä on joskus kutsuttu myös keskusteluksi -
mutta ystävällistä keskustelua moinen ei ollenkaan aina ole.

Ystävien välisissä keskusteluissa aiheet taas ovat usein sellaisia,
ettei empatiakykyisellä ystävällä tietenkään ole mitään rakentavaa syytä sanoa vastaan.
Vaan kuunnella.
Kuunnella.
Kun toinen kerran tarvitsee kuuntelemista.

Hiljaa kuunteleminen ei ollenkaan aina ole sama asia kuin samaa mieltä oleminen.

Vai olenko väärässä?

En muuten ole.

- - -

Liikaa rautalankaa?
Joskus täytyy.
(Kotona tuli juuri selvitettyä yksi moinen, hymähtelyistä ja oletuksista rakentunut
väärinkäsitysten suma,
sekä toisen että oman pikku pään sisältä, joskaan se ei ole ainoa tätä rokkihomoa mietityttävä... moinen.)

Palaan eksistentiaalisen kriisini pariin - joka ei mielestäni ole mikään kriisi,
vaan johtopäätöksenomainen tapani ymmärtää olemassaoloni
tässä maailmassa joten kuten sosiaalisena, mutta usein eri mieltä olevana
osallistujana ja tarkkailijana.

Ja minä olen ollut h*lvetin eri mieltä suhteessa suureen osaan vastaantullutta maailmaa
jo ainakin parin vuosikymmenen ajan.

Siltä pohjalta - kenties - olen tottunut pohtimaan sitä vastaantulevaa maailmaa ihan itsekseni.

Ja aion jatkaakin.
Ihan homona.

(Amen rama rama.)

- - -