Talo jossa asun saa länsiseinustalleen hyvät annokset iltapäiväaurinkoa
aina kun moista on tarjolla.
Moista on ollut tarjolla viime aikoina, ja ilman pakkasta.
Niinpä tulpaanit pukkaavat joukoittain ylös maasta.
Helmikuussa.
- - -
Minusta on oltu viime aikoina huolissaan, muutamallakin taholla.
Muutamastakin syystä.
Keskustelimme näistä eri aiheista lauantaina Ystävän luona.
Nautimme keskustelujen ohessa kolmestaan viisi pulloa kuohuviiniä...
...ja lopuksi jonkun mystisen pullon vielä päälle.
Sellaisen, joka sai meidät - minut ja Pölhön - sammumaan Ystävän lattialle.
Heräsin siitä aamuseitsemältä ja ihmettelin missä olen.
Which was nice.
Tämänpäiväisen rennon, kokonaan Pölhön kanssa vietetyn rokulisunnuntain perään
voinkin huomenna levänneenä ihmetellä vähän enemmänkin, missä olen.
Ihan itsekseni.
Ja Pölhö sai kuulla keskeisimmän uuden vuoden lupaukseni
(ei ollut lukenut sitä täältä, ja miksipä olisikaan).
Sen, että olen luvannut itselleni olevani itsekkäämpi kuin ennen.
Piti oikein hyvänä ja tervetulleena lupauksena, ja kannusti pitämään siitä kiinni.
Niin aionkin.
Mutta että kuuli siitä vasta.
Helmikuussa.
Täytyy muistaa jutella enemmän.
- - -
Hyvää helmikuun loppua, -R
- - -
