Että seuraava tämän viikonlopun aihe...
Torstaina osui silmiin kaupan jonossa iso itkuinen kansikuva
- pesukarhu tai Alice Cooper, sopii valita sopivan tuttu assosiaatio tähän.
Joka tapauksessa kasvot olivat saman tien tutut.
Kaikille.
Tänään valtakunnan pää-äänenkannattajan pää-äänenkannattaja jatkoi
(ja eilen jompi kumpi käsittämättömiin miljoonalevikkeihin yltävistä iltapäivälehdistä,
jota vilkaisin netistä tänään):
Vanhanen syytti, Vanhasen syyttäjä syytti, Susanin kustantaja syytti.
Susania.
Susan syytti kustantajaansa - ja "yritti pyytää anteeksi" Vanhaselta.
Susan olikin ainoa joka "yritti pyytää anteeksi".
Minä olen pitkävihainen tyyppi.
Luulen että Vanhanenkin on.
Vastaavassa (?¤#&?) tilanteessa olisin yhtä lailla saattanut
"välttää katsekontaktia"; ilmaista kehon kielellä ilman sanoja että ei,
älä edes yritä pyytää anteeksi, et saa.
Pitkävihaisuuden pohjalta luulen... ymmärtäväni jotain tuosta kuviosta.
Susan jurppi minua viime vuonna, jopa paljon: varsinkin uutinen
kirjankansienjulkaisusta
oli paitsi naurettavaa, myös jopa raivostuttavaa.
KAIKKI olivat menneet liian pitkälle: kustantaja, Susan, toimittajat, toimituskunnat.
Allekirjoitin Susanin vastaisen Ole jo hiljaa -addressin netissä.
Herjaussyytettä ei onneksi tullut.
Ja kyllähän sitä herjattiin: Vuosi sitten eduskuntavaalipäivänä
kuulin kantabaarissa miten:
"Annoin ääneni keskustan ehdokkaalle ihan jo sen Huora-Kurosen takia"
(huom: lainaus, ei oma kommenttini).
Koska en olisi suonut keskustapuolueelle yhtään enempää ääniä,
kuin mitä se muutenkin ikävä kyllä tässä maassa keräsi, harmitti vielä vähän lisää.
Mutta nyt... Susan on ainoa joka pyytää anteeksi.
Tulee sääli.
Sääli on hankala tunne... Se vaatii usein osakseen omakuvan omasta itsestä
säälin kohdetta korkeampana.
Se vaatii itsensä korottamista.
Moinen on huono lähtökohta _yhtään millekään_ ja vaikka päädyn, aika ajoin,
harrastamaan itseni korottamista tässä maailmassa ties mistä muka-ymmärrettävistä syistä,
ja ohi ties minkä jeesustelujen, varoituskellot soivat.
Eli jos säälin, pidän Susania itseäni tyhmempänä / heikompana / hölmömpänä.
Vaikeaa.
Mutta sitten Susan pyysikin anteeksi - ja ainoana, muttei saanut,
vaan oma kustantajakin kävi syyttelemään.
No mutta minä tässä täten annan Susanille anteeksi.
Anteeksi aiemmat ajatukseni, Susan, jos satut Ranneliikettä(kin) lukemaan.
Tarinan opetus olisi kai ettei kannata antaa kaiken maailman
ahneiden p*skiaisten
(=se kustantaja, joka kaikkien tunteman kirjan otsikonkin ilmeisesti keksi)
ylipuhua itseään juttuihin jotka myöhemmin voivat kaduttaa.
Jopa paljonkin.
- - -
Olen viikonloppua itsekseni, Pölhö on matkalla, viettämässä talvilomaansa.
Minulla on ylimääräistä aikaa, kaikesta päätellen...
...No, huomenna voin blogata vaikka Xenasta.
Hyvää lauantaita ja lauantai-iltaa, -R
- - -
6 kommenttia
kesäpoika
16.2.2008 16:38
Sääli on kyllä huono tunne.. Ymmärrys on paljon parempi.
pelsepuuppi
16.2.2008 16:59
mä olin kovasti ruususta vastaan pitkää. mut toisaalta mä en oikeen tunne sääliä sinällää. okei ruususen lapset on käyny muutaman kerran mielessä säälin puitteis, ne on kuitenki nuorii/lapsii ja aika syyttömii kaikkee pyörityksee. ruususest ei voi kuitenkaa ihan samaa sanoo sinällää.
yhdyn hiukan iltiksen julkasemaan kommenttii et vanhanen hiukan turhaan blaskaa itteensä nyt tässä, et myötätunto alkaa valumaan ruususen puolel. toki, ja toki anteekspyytäminen jeesa aina. ite harvoin sitä teen mut ne reissut ku on pyytäny anteeks onki sit ollu hyviä ja tosissaa.
mut säälii en tunne ketään kohtaa. en o koskaa ajatellu asiaa sen enempää mut toisaalta emmä o koskaa tuntenu myötähäpeääkää, en ees oikeestaa häpeää. miks turhaa. mitä siit sit hyötyy.
ja kerranki oon samal ajatuksel kesäpojan kaa.
kesäpoika
16.2.2008 18:32
Sääli ja empatia ovat eri asioita. Sääli on ylhäältäpäin arvottamista, empatia ymmärrystä.
En mäkään oikein osaa hävetä mitään, koska kaikelle on aina syy. Katua osaan kyllä, ilman katumusta ei ole kasvamista, mutta se onkin ihan eri asia.
pelsepuuppi
17.2.2008 20:21
kide et selvensit. mä ku luulin et sääli=empatia..
enivei, mul toisaalta kans hiukan.. okei joo varmaan iso juttu ja kaikkee mut for real, viikolopu iltiksis 4 aukeamaa molemmis sitä samaa jaappaust. onk se oikeesti NIIN iso juttu?
Rokkihomo
18.2.2008 00:27
"NIIN iso juttu?"
No ei stana oo.
LNwCoB
19.2.2008 12:45
Lukiokaverillani oli tapana julistaa, että sääli on sairautta, mutta luulen, että hän niputti empatiankin samaan pakettiin (tai ei uskonut empatian olemassaoloon). Mielestäni parempi sekin, että säälii, kuin että heittää kaiken myötäelämisen elementit vessanpöntöstä.
Ruususen tapaus selittää hyvin, miksi tsykologian ammattilaiset yrittävät pitää tiedotusvälineet etäällä katastrofien uhreista. Kovia kokenut voi olla hyvilläänkin, jos saa jakaa kokemuksensa, mutta tiedotusvälineet eivät välttämättä vedä rajoja uhrin toiveiden mukaan; ja usein mielellään myös vuoroin silitetään, vuoroin hyökätään (presidentin morsiona aloittaneesta petturimaiseksi paljastajaksi ja uudelleen katuvaksi, tunteidensa ohjaamaksi naisparaksi). Joku artikkeli vertasikin raiskausta ja armottomuutta, jolla kamerat ja haastattelijat käyvät Jololta tai mistä hyvään pelastuneiden kimppuun. Oikeustieteilijätuttu ehkä lisäisi, että raiskataan edestä ja takaa.