Us and them

Romanttisen kulkijasankarin tarinakulkua mukaillakseni: päädyin retkilläni...
...syömään hotelliaamiaista aamuseitsemältä eilen.
Siinä oli tavalliseen elämääni verrattuna kolme epätavallista asiaa:
hotelli
varhainen aamu
ja aamiaisen syöminen.

Olin siis keskellä elämystä ja retkeä.
Kun sain multivitamiinimehun, kahvin ja tupakan jälkeen, noiden omien
aamurutiinieni kautta, tuttuuden tunteesta kiinni, jatkoin harvinaisemmalla:
söin vaikka kello oli vasta seitsemän aikoihin aamulla.
Karjalanpiirakkaa, munakasta, hedelmäsalaattia.

Katselin samalla ympärilleni. Retki jatkui: puku päällä olevia miehiä aamiaisillaan.
Kaikki huoliteltuja, hyvinvoivan oloisia, hyvännäköisiäkin.
No, en minäkään aivan pyjamaan tai vastaavasti risaisiin farkkuihin ollut pukeutunut,
mutta erosin heistä kyllä. Varsinkin mielessäni.
Näin kyseenalaistamatonta yltäkylläisyyttä. Erosin siitä.
Aivan kuten rutiininomaisesta hotelliaamiaiselämästä,
rutiininomaisesta puku päällä aamiaisen syömisestä,
ja, hitto, myös huoliteltuna olosta ja hyvinvoinnista.

Mutta en minä huonostikaan toki voinut.
Jatkoin kriittistä elämää - ja menin minäkin töihini, joskin kiireettä.
Enkä sinänsä heidän kyseenalaistamattomuudenoloisuudelleen ollut kriittinen.

Vaan koko maailmalle. Ja itselleni. Niin kuin yleensäkin.

Terveisiä vaan kaikille meille ja muille, -R

- - -