Keskeltä wannabe-appien kanssa Laatokan risteilyn suunnittelemisia, eh-heh,
tuli iltapäivän alun ratoksi kannettua kollegan väitöskirjan käsikirjoituksen kopioita.
Onnea ja lepoa!
Puhuvat unettomuudesta täällä.
Edellinen bloggaukseni taitaa olla malliesimerkki unettomuuden seurauksista:
takana oli maanantain-tiistain välinen yö jonka mittaan tulin pohtineeksi näitä, hm,
pikkukysymyksiä:
"Kuka olen?"
"Mihin olen menossa?"
"Mikä on elämäni tarkoitus?"
...Ja niiden "pikku" side-kickeinä asioita tulevista laskuista...
...lainanlyhennyksistä...
...työuraongelmista.
Tiistaipäivä oli mahdoton. Suorituksesta toiseen se eteni ja kului, mutta aikaiseksi
sain vain välttämättömimmän.
Ikävä kyllä tunsin samalla huimaavaa yksinäisyyttä.
Tai oikeastaan kuilua kaikkien mahdolisten keskustelujen ymmärtämisten välillä
muuta kuin itsekseni ja yksikseni.
Eli olin pohjattoman väsynyt ja mielestäni myös pohjattoman yksin.
Prkl edes surullinen laulu olisi pitänyt moisesta jaksaa väsätä.
Surulliset laulut on parhaita.
"Don't forget the songs that made you cry,
and the ones that saved your life
Yes you're older now, a clever swine,
but they were the only ones who ever stood by you..."
(The Smiths: "Rubber Ring")
Mutta seuraavan yön nukuin _hyvin_ ja vaikka viime yön taas vähän huonommin,
niin eiköhän nämä kaikki minussa olevat homot täällä jotenkuten jaksele.
- - -
Ja loppukevennysten aika: Säännä vanoja:
Aseta kuppi.
(Onkohan Laatokan risteilylaivoissa kunnon vessat?)
Meillä harvat kyläilee.
(Ja tätä ei yksikin varsin tunnettu suomalainen kirjailija vaan tajunnut. yhtään. millään.)
- - -
6 kommenttia
JPHki
4.10.2007 19:34
Voi Rokkihomo, miksi niin sosiaalinen ihminen kuin sinä on yksinäinen? Vai oletko sinä sosiaalinen? Tuollaisten eksistentiaalisten yöpohdintojen kanssa on väistämättä yksin, vaikka kumppani olisi vieressä ja joukko ystäviä naapurikorttelissa.
Ehkä sinun pitäisi ottaa uudelleen esille eräs ystävyys jonka torjuit kerran...
audinkopoika
4.10.2007 19:44
Yö on usein syvällisten pohdintojen aikaa, jolloin minäkin joskus tunnen oloni yksinäiseksi..jopa hyljätyksi. Mut onneksi harvon...
On hyvä joskus pysähtyä ja miettiä omaa minuutta ja sen tulevaisuutta...
Silti tiedän et oon onnekas, kun miulla on kamuja ja ystäviä..vaikka niitä "tosi" ystäviä vähemmän. Niin ja miul on se bf viel myös etsinnässä ;)
stellagrrrl
4.10.2007 19:49
no joo, unettomuus tekee yksinäiseksi, tyhmäksi ja saamattomaksi. ja saa tuntemaan laiskan sarkasmin hauskaksi. tai jottan.
on sen verran tunkkanen messu, että harvat kyläilee...
Rokkihomo
5.10.2007 19:58
No nih.
JP, ei se sosiaalisuus yksinäisyyttä tee, vaan se että olen niin pohjattoman fiksu...
...Ja oikeammin: kai sitä just tarkoitin, että kun on uneton, tulee mieleen liian isoja kysymyksiä.
Mutta stella, eikö tunkkanen messu ole makuasia?
Vaikka jossain harvat kyläilee, Lissukin varmasti tutisee toisaalla...
linnutar
7.10.2007 15:15
Ajattelinpa kohottaa keskustelun tasoa Nightwishin uuden levyn motolla, joka iloisesti yllätti:
I am the poet of the Body and I am the poet of the Soul,
The pleasures of heaven are with me and the pains of hell are with me,
The first I graft and increase upon myself, the latter I translate
into a new tongue. - W. Whitman -
Ja sen jälkeen voidaankin pihauttaa sumpit.
Rokkihomo
8.10.2007 12:45
"the pains of hell [...] I translate into a new tongue"
INDEED!