J halus eilen jutella mun kanssa asiasta joka oli hänen mukaan niin vakava että siitä täytyi puhua heti ja sopia miten siihen reagoitais....hän sanoi että viime viikkoina me ollaan kulutettu rahaa enemmän mitä ollaan ansaittu :/
Hän sanoi että mä oon kaksin käsin tälläkin viikolla kantanu kasseja Hulluilta Päiviltä ja ollaan kolme kertaa syöty kalliissa ravintoloissa....että hänellä ei kauaa oo varaa ylläpitää tämmöstä elämää kun pitäis maksaa vuokraa, hänen terapiakulujaan ja opintovelkojakin hänellä vielä on vähän maksamatta...
Mä tartuin hänen käteensä lujasti ja sitä puristin :))) Sanoin hänelle että tärkeintä on meidän onni ja jotain sen eteen pitää molempien uhrata. Onhan se totta että hän on nyt enemmin joutunu mulle lainaamaan kun innostun höyläämään korttia joskus vähän liikaa mut siitä huolimatta me ollaan molemmat terveitä ja tyytyväisiä elämään :))) Jos nyt rahaa kuluukin enemmän mitä pitäis niin musta se on aika pieni ongelma tässä maailmassa...
Mä ehdotin J:lle että mä voisin muuttaa hänen luokseen asumaan kun hänen kämppänsä on suurempi kuin mun ;))) Silloin hänen ei tarttis enää lainailla mulle niin paljon rahaa kun mun omat tulot riittäis paremmin elämiseen ja voisin jotain ylimääräistä hänellekin maksaa asumisesta....Hän lupas harkita asiaa.
Mut kummasti hän taas leppyi kun mä hänen syliinsä istahdin ;))) Kysyin häneltä että eikö hän jäiskin ilman mua paitsi aika monesta asiasta....ja että jos elänkin toisinaan vähän tuhlaavaisesti niin vastapainoks mä pystyn antamaan hänelle sen verran paljon hellyyttä että hänen olis vaikeeta samanlaista muualta löytää ;))) J sitten huokas ja nyökytteli ja sanoi että on ollu niin kauan yksin ettei hän enää sitä haluais kokea uudelleen.... Mä sitten käteni kiedoin hänen ympärilleen ja sanoin että parhaiten me pysytään ikuisesti yhdessä niin että myös se muu elämä on semmoinen että siitä iloa saa eikä stressiä oo liikaa....vaikka rahaa vähän kuluiskin.
