Eka lomaviikko sitten takana. Aurinko ei kyl ole paistellut eli taitaa se Stokiksesta ostamani Clarinsin oil-free aurinkovoide jäädä tonne kaappiin vanhentumaan. Mutta eipä se yhtään paista mun elämässäkään :(
Kovin olen tänäänkin ollut surumielinen. Aamulla kävin tossa pikku kävelyllä ulkona vähän happea haukkaamassa ja vastaan tuli joku niin onnellinen pariskunta että kotiin palatessani pienet itkut taas täytyi itkeä :( Ei se toisten onni multa ole pois mutta kun mun onni on just samaan aikaan mitä kauheimmalla tavalla otettu pois...
Piristää yritin itseäni siivoamalla vanhoja vaatteita pois ja niitä keräyslaatikoihin laitoin. Ehkä voisi tässä ensi viikolla mennä ostamaan uutta ja trendikästä tilalle. Jospa vaikka joku huolii puuteripojankin niissä kuorissa....mutta tiedä häntä onko toivoa :(
Piippaus kuului tossa kun iltateetä keitin. Menin kattomaan kuka olisi mulle lohdutusviestin laittanut. Se olikin oikein itse Don Juan joka niin tietämättömänä kyseli kuulumisia ja ihmetteli miksen ole soitellut. Meinasin laittaa vastauksen että eihän se olisi ehtinyt vastaamaan kun kaikki aika menee vuoteessa sen muskelipojan kanssa vehdatessa. Mutta herkkä ja kiltti kun olen niin pidin suuni kiinni. Mitäs mieltä te olette? PItäiskö sitä tässä oikein ilkeämmäksi ryhtyä ja laittaa joku ikävä vastaus oikein? Että hän sais tietää miten kovasti minua on loukannu....
7 kommenttia
kesäpoika
13.7.2008 21:02
Ilkeys ei koskaan tuo mitään hyvää, tietenkään. Eikä se kerro mistään muusta kuin kypsymättömyydestä. Jos sulla on paha mieli, niin sitten kerrot, että on. Siitä se sen tietää. Fiksuna pokana olisit voinut soittaa jo kauan sitten ja selvittää, mikä tilanne on. Eikö niin?
En oo oikein ymmärtänyt miksi olet vihainen kaverillesi. Vai ymmärsinkö väärin, että hän on "pelkkä" kaveri?
Kuulostat tutulta, mutta mietin oletko se todella sinä. Jos olet, niin ymmärrän vielä vähemmän. :-/
Puuteripoika
13.7.2008 21:56
Kesäpoika, ainakaan mä en tunteilleni voi mitään. Niin se vaan asian laita on. Kyse oli luottamuksesta. Siitä että kun jaetaan asiat niin sitä kanssa jaetaan. Mä olen hänelle sieluni ja sisimpäni paljastanut ja tunnen että hän ei nyt olekaan tehnyt sitä samaa minulle. Ei mulle nämä asiat ole niin yksinkertaisia.....
Tutulta? Nyt taas minä tipahdin kärryiltä....
Puuteripoika
13.7.2008 21:58
Olet kesäpoika jo toinen kommentoija joka puhuu "pelkästä kaverista". En voi ajatella häntä pelkkänä kaverina kun ollaan oltu niin pitkään bestiksiä ja melkein joka päivä jo työnkin kautta yhdessä. Eli todella koville tämä ottaa :/
kesäpoika
13.7.2008 22:41
Miten voi olla mustasukkainen kaverin seksielämästä? Eikö sun kuuluisi olla iloinen kaverin puolesta.. Se on ihan kokonainen ihminen, jolla on oikeus kokonaiseen omaan elämään, vaikka olisi miten läheinen kaveri sun kanssa. Eikö niin?
kesäpoika
13.7.2008 23:10
Mä jatkan vielä.. Sanoit, että et voi tunteillesi mitään. Kyllä mä uskon ettet oo niitä valinnut, eikä niille oikeastaan tarvikaan voida mitään. Niitä voi silti miettiä ja ohjata ne oikeisiin asioihin.
Kaverin yksityiselämä on sellainen asia, johon sulla ei oo oikeutta puuttua, vaikka kuinka tekisi mieli. Sen voi kertoa toiselle, että tekisi mieli, että puuttumatta olo on vaikeaa, ja että oot ollut mustasukkainen. Mä vaan toivoisin, että et ala ilkeillä kaverille sellaisesta asiasta, johon sulla ei oo oikeutta. Jos sua harmittaa se, että sulle ei oo kerrottu jotain, nin ei siihenkään auta ilkeily. Siihen auttaa se, että kysyy. Ja kysyä voi ihan iloisena ja uteliaana, niin kuin kaverin tehtävä on olla tukena ja olla kiinnostunut.
Pahalta saa tuntua, ja siitä saa kertoa. Vihan osoittamiseen ei aina oo oikeutta. Eikä siitä oo ainakaan mitään hyötyä. Niin mä ajattelen.
Puuteripoika
13.7.2008 23:23
Ymmärrän että tarkoitat hyvää kesäpoika ja tossa mitä sanot on järkeä kyl.....ehkä en oo tullu huomanneeks että ehkä hiukka mustis olen kuitenkin. Mut tavallaan syystä.....eli tavallisesti mehän juoruillaan kaikki asiat hänen kanssaan. Hän on kertonu mulle existään jne. ja kenen kanssa haluais olla ja mitä tehdä jne (mähän olen vielä aika kokematon) mut siks yks ilta hän ei yhtään kerrokaan mitään ja ottaa jonkun mulle ihan vieraan ihmisen kertomatta siitä yhtään. Ja vähän aikaan ennen oli saanut mut melkein ihastumaan itseensä kun laivalla ehdotteli kaikkea. Eli mä en enää yhtään tiedä mitä tässä tapahtuu tai on tapahtunu. Mut kiitos sulle kesäpoika :) Nyt yritän mennä kattomaan jos se unikin tulis. Kiva että jaksat välittää :)
Dragon-85
14.7.2008 02:39
Kesäpojalta jälleen viisaita sanoja. :)
Jokaisella on tiettyjä asioita, joita ei jaeta toisen kanssa, oltiinpa kuinka läheisiä tahansa. Ei siitä auta loukkaantua. Suosittelen kuitenkin puhumaan kunnolla sen ystävän kanssa, ja kertomaan miltä sinusta tuntuu.