Vähän sääliks kävi J:tä kun hän niin pettyi Haaviston selvään tappioon....Mä siinä sit käytin tilaisuutta hyväkseni ja tulin hänen viereen lohduttamaan ja suukottelemaan ;)))
Kun hän siinä pettyneenä murjotti niin mä sanoin hänelle että nyt vois meidänkin tämmöisenä tärkeänä päivänä olla hyvä katsoa kohti tulevaisuutta ja miettii miten meidän suhde tästä vois vielä enemmän edetä :))) Sanoin että mulle tulee qruiseriinkin niin paljon viestejä ja ehdotuksia etten niitä kaikkia miehiä ehtis ikinä deittaamaan ja valikoimaan....mut mieluiten hänet ottaisin jos hän suostuis vain ja ainoastaan mun oma olemaan ;)))
Niinpä hän sitten sanoi ettei kai hänellä mitään sitä vastaan olis jos virallisestikin alettais seurusteleen mutta hänen on ollu vaikeeta meidän nuoruusvuosien tapahtumien jälkeen ollu muhun luottaa :// Silloin kun mä häivyin hänen elämästä sanomatta melkein sanaakaan....koska tunsin ettei se homma olis silloin kuitenkaan onnistunu...
Mut nyt me ollaan vähän aikuisempii ja kokeneempii eikä mikään enää meidän onnea estäis ellei me itse haluttais omaa kohtaloomme väkisin vaikeuttaa .....Joskus vaan tulee eteen se tilanne että on pakko luottaa jottei koko elämäänsä tarttis olla yksin. Mä sanoin hänelle että meistä tulee tosi söpö pariskunta ja että moni ihminen luultavasti kadehtis meitä kumpaakin jos tietäis että ollaan toisemme saatu näiden kaikkien vaikeuksien jälkeen :)))
Nyt täytyy sanoa et aikamoisen hyvältä tuntuu ja oonkin aika varma että meistä ihan söötti ja edustava pariskunta tulee :))) Oon myös varma että hänen liiallinen vakavuus ja omien asioiden vatvonta vähenee kun hän saa joka päivä multa muuta ajateltavaa ja kaikenlaista semmosta pientä tekemistä ;))))
