Pitkästä aikaa blogia nyt taas kirjoitella voin kun nettiyhteys on mulla palannu toimimaan. Moni varmaan jo ihmetellä ehti että mitä mun elämässä niin paljon tapahtunu olis etten enää kirjoitella ehdi ollenkaan mut se vaan on monien asioiden summa ollu...
Sanoa kyllä pitää ettei tää aika oo ollenkaan mulle helppoa ollu...välillä joutunu rahaa lainaamaan äidiltä jotta arkimenot oon saanu hoidettua ja iltaisin oon ymmärtävää olkapäätä aika usein baarista menny hakemaan... ja sitä aina nopeesti myös löytäny....joten eipä kai mun viehätysvoima ihan kadonnu vielä oo ;)))
Jotenki mä semmosia vanhempia varakkaan oloisia herrasmiehiä tunnun kiinnostavan....ehkä mun olemus ja tämmönen aika kallis maku sit heille viestii että mä rahan perässä juoksija olisin. Enhän mä voi kiistää ettenkö mä arvostais hyvää makua ja tyyliä joka tottakai vaatii rahaa. Tykkään kauniista tavaroista, hyvästä ruuasta ja bilettämisestä. Eihän semmonen halvaks tässä maailmassa oikein voi tullakaan ja mulla semmoseen elintasoon ei vielä pitkään aikaan tuu varaa olemaan....
Viime kuussa eräs vanhempi mies muhun kovasti yhtenä lauantai-iltana tykästyi.....ja hän mulle lupaili yhtä sun toista. Mä sitten yksinäinen olin ja hänen mukaansa lähdin....ja hänen viereltään aamulla kans heräsin :// Hän mulle niin paljon omilla bisneksillään leventeli ja mua hyvissä ravintoloissa käytti...me jopa mentiin yhtenä viikonloppuna shoppailemaan Lontooseen. Kaikki taas niin hyvältä hetken aikaa näytti....
Mä jopa löysin Lontoosta alennuksessa olleet Versacen housut jotka tietty alennuksenki kanssa oli aivan järkyttävän hintaiset....en kehdannu K:ta pyytää niitä mulle ostamaan vaan omista rahoistani ne maksoin. Kaiken lisäks sitä mallia enää yhtä kokoa oli ja mä nopeasti sen nappasin koska mä olin aiemmi siihen ihan ongelmitta mahtunu. Mut kun pääsin hotellihuoneeseen huomasin tietty että mä oon lihonu sen verran etten enää mahdu :((
En kuitenkaan palauttamaan housuja menny koska se hinta Versacesta oli niin kohtuullinen et päätin vaan itteni entistä trimmimpään kuntoon kesäks laittaa ja rukoilla että pian taas siihen kokoon itteni saan puristettuu.... Mun rahat vaan niin tiukille meni että mulla ei enää varaa sillä hetkellä ollu mun nettilaskuu maksaa....ja pyysin ystävällisesti että K hoitais sen. Ja hän myös lupautu sen tekemään. Mut niinpä vaan mun netti katkes.
Eli näin paljon näihin baarista mukaan tulleisiin herrasmiehiin voi luottaa :( Ne voi lupailla kaikenlaista ja tarjota juotavaa. Ne voi viedä sua ravintoloihin ja kuljettaa mukanaan....kunnes ne kyllästyy ja löytää jonku toisen. Mut oonpa mä sen verran elämää nähny jo että mä osaan kyl varautua et noinhan se menee.....mut kun ihminen haaveilee ja unelmoi että sen yhden poikkeuksen vielä löytäis joka ei kusipää olis....joka oikeesti olis semmonen mies joka pystyy lupauksensa pitämään jotka se kans antaa....
