World's greatest female impersonator

Olen lukenut nyt Mae West -elämäkertaa (aikaisemmin en ollut lainkaan kiinnostunut lukemaan elämäkertoja, nyt niitä menee...tosin tapaavat olla varsin eksentristen ihmisten tarinoita).

West oli kai omaelämäkerrankin joskus kirjoittanut, mutta kuten tästäkin kirjasta käy ilmi on hän erittäin epäluotettava kertoja ja niin tottunut Mae Westin esittäjä että sen tavallisen ihmisen löytäminen on vaikeaa, jos siellä sellaista onkaan ollut.

Kuvaavia ovat ne kommentit joilla West on analysoinut mm. tekemänsä näytelmän The Drag vaikuttimia: 50-luvun ilmapiirissä West kertoi tarkoituksenaan osoittaa homoseksuaalisuuden turmiollinen vaikutus yhteiskuntaan, kun taas 70-luvulla West totesi olleensa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien esitaistelija jo 20-luvulla. Totuus lienee jostain tuolta väliltä, ja West on sekä taiteessaan että politiikassaan ollut hyvin johdonmukainen: kaikki mikä edistää Mae Westiä on hyvä.

Mutta ne merkillisemmät osuudet kirjassa ovat selostukset siitä millaista showbusiness oli 1900-luvun alussa. Jotenkin nykyajan salarakkaat ja Tuksut kalpenevat mm. Shooting Stars -tyttösten rinnalla, jotka olivat siis kaksi nuorta naista joita syytettiin toisen naisista rikkaan miesystävän murhasta. Oikeudenkäynnin edetessä nämä olivat vapaalla jalalla takuita vastaan ja esiintyivät Victoria-vaudevilleteatterissa.
Ja yleisesti ottaen kuka tahansa nainen joka oli jollain tavalla sotkeentunut johonkin skandalöösiin murhaan voi olla varma esiintymiskiinnityksestä johonkin teatteriin jos vain halusi...

Hämmästyttävä oli myös tieto siitä että esiintyviä female impersonatoreita oli ilmeisesti todella paljon 1870-1920-lukujen tienoilla, parhaat olivat hyvin suosittuja ja he esiintyivät vakavissa teattereissa, ei vain epämääräisissä juottoloissa ja burleskeissa (vaikka näitäkin oli). Heihin suhtautuminen oli kuitenkin toinen: koska viktoriaanisena aikana sukupuolien erot olivat jyrkät ja kiveen hakatut, oli niiden ylittäminen vaikuttava taikatemppu.
Nykyaikainen drag queen -sivujuonne, että ne female impersonatorit eivät olekaan vain esiintyjiä vaan ehkäpä noita inverttejä, kolmatta sukupuolta jolle naisena esiintyminen onkin itseilmausta eikä hieno taikatemppu, alkoi hiipiä ihmisten mieliin vasta siinä 20-luvun loppupuolella, ja johti muutamassa vuodessa koko buumin katoamiseen valtavirrasta. Ja yhtenä osana tuota muutosta oli Mae Westin näytelmä The Pleasure Man jonka näyttelijäkaarti koostui suurelta osin aidoista "fairyista" jotka esittivät female impersonatoreita.

Niin, Mae West siis liikkui 20-luvulla homppelipiireissä ja otti näiltä myös vaikutteita omaan julkiseen rooliinsa, jonka johdosta on häntä nimitettykin maailman parhaaksi drag queeniksi...

Mutta tosiaan, on jollain tavalla tyydyttävää lukea että maailma on ollut aika merkillinen jo pitemmän aikaa.