Joulu heinäkuussa ja meritie Intiaan

Viime aikoina olen pohtinut Dingoa. Oletan, että suurin osa heistä jotka olivat Suomessa jonkinlaisessa tietoisuuden tilassa 80-luvun puolivälissä muistavat Dingo-hysterian. Miksi Dingo nousi siihen asemaan kuin nousi? No, oliko sitä ennen tehty Suomessa kunnollista pop-musiikkia jonka kohdeyleisö oli ensisijaisesti teinitytöt (ja jonka esittäjät näyttivät Duran Duranilta ja jälkiviisaasti pohdittuna manga-hahmoilta...)?
Minä luonnollisesti inhosin tuolloin Dingoa koska niin piti tehdä jos ei ollut alle 16-vuotias tyttö (ja kaikkihan tietävät että kaikki mistä teinitytöt pitävät on automaattisesti huonoa, tästä periaatteesta ei lipsuta). Jälkeenpäin olen ehkä pakotettu tunnustamaan että oli niillä joukko ihan hyviä kappaleita...
Dingon isoutta selittää myös neitseellinen maaperä, vastaavaa ilmiötä ei ollut aiemmin koettu joten se lähti myös ruokkimaan itseään. Maailmallahan tuota oli tapahtunut, esim. Elvis ja Beatles joiden edessä kirkuvat teinitytöt pyörtyilivät. Jälkeenpäin ei ole uutta Beatlesia tai Dingoa tullut, fanituskulttuuri on jakautunut useampaan kohteeseen.

Fanituskulttuuri on levinnyt kirjallisuuteen, ja kun sellaista ei ole aiemmin nähty niin ilmiö on saanut suhteettomat mittasuhteet. Puhun nyt tietysti Harry Potterista. Kuten tällaisiin ilmiöihin kuuluu, on valitus ja ilmiön pilkka myös valtava eikä monesti edes kohdistu millään tavalla itse kirjoihin...sillä kaikkihan tietävät että kaikki mistä teinitytöt pitävät on automaattisesti huonoa, tästä periaatteesta ei lipsuta.
Ilmiön kiinnostavin kysymys ei ole se, miksi Potter, vaan se miksi kukaan ei ehtinyt aiemmin, tai ei samassa mittakaavassa (sarjojen ja jatkotarinoiden ilmestymisen ympärille on ajoittain muodostunut jotain pienimuotoista, mutta ei mitään vastaavaa). Musiikissa ilmiö on jo tuttu, jossain määrin myös tv-sarjojen ja elokuvien piirissä (tosin esim. Star Trek -fanikohderyhmä on ennemmin nuoret miehet, mikä selittänee kyseisen fanikulttuurin ajoittain epäterveen obsessiiviset piirteet).

Yksi huomionarvoinen seikka on se, että uusien julkaisujen ilmestyminen on Tapahtuma. Perinteisesti nuortensarjat ovat keskittyneet määrään, joitain Neiti Etsiviä on kymmeniä ja niitä vain ilmestyi tasaisesti sen kummemmin ilmoittelematta, ja kaipa ne ihan hyvin kävivät niinkin kaupaksi. Mutta odottiko kukaan uutta Neiti Etsivää kuin tulevaa joulua?
Toinen pohdittava seikka on Internet. Lukeminen on harrastuksena varsin yksinäinen, joten kollektiivisuuden tunnetta ei helposti synny. Netti on kuitenkin muuttanut tilanteen, yksittäiset fanit pääsevät helpommin kosketuksiin toistensa kanssa, keskustelemaan ja antamaan oman osuutensa fanikulttuurin kehittymiseen. Pienessä määrin tätä on jo nähty (esim. se Star Trek...samoin Marion Zimmer Bradleyn Darkover-sarja on huomionarvoinen vahvan fanikulttuurin vuoksi), mutta netti on tehnyt tästä kaikesta niin paljon helpompaa, ja näin ollen suurempaa.
Kuten kavereilleni totesin, olennainen osa Harry Potter -kokemusta on ostaa se kirja julkaisupäivänä ja kun se on luettu mennä nettiin keskustelemaan siitä.

Harry Potter -ilmiön yhteydessä on mainittu havainto, että (ainakin Yhdysvalloissa, mahdollisesti myös muualla) vaikka kirjojen kokonaismyynti on pysynyt jokseenkin samalla tasolla niin se on keskittynyt yhä pienempään joukkoon kirjoja, suuret bestsellerit myyvät enemmän kuin ennen mutta ne muut entistä huonommin. Harry Potterinkaan lukijat eivät valtoimin joukoin ole rynnänneet lukemaan muita kirjoja. Jotkut (epäilemättä kateelliset jästit ja surkut) syyttävät Potter-sarjaa tästä ilmiöstä, mutta onko Harry Potter syy vai oire?

Alison Bechdel pohti tätä samaa asiaa sarjakuvassaan Dykes to Watch Out For (jonka te kaikki sivistyneet lukijani toki tunnette, tunnettehan?), riippumattoman feministisen kirjakauppa Madwimminin muodossa. Harry Potter -ilmiö oli käsittelyn aiheena sielläkin, mutta suurempaa huomiota kohdistettiin suuriin kirjakauppaketjuihin ja nettikauppaan (Amazonista käytettiin salanimeä Medusa), jotka ajavat pienet riippumattomat kirjakaupat pois markkinoilta. Ja me asiakkaat olemme valmiita luopumaan laajasta ja monipuolisesta valikoimasta etsiessämme helppoutta ja halpoja hintoja, sillä mitä syytä suurien ketjujen on ylläpitää hyviä valikoimia, kun saman tilan voi käyttää suurempaan määrään harvempia nimikkeitä, jotka myyvät nopeasti ja kun eivät enää myy, ne palautetaan hävitettäväksi kustantajalle.
Yhdysvaltojen on kommentoitu olevan suuressa määrin yhtenäiskulttuuri, jossa kaikki katsovat samoja tv-ohjelmia ja elokuvia, kuulevat samaa musiikkia ja lukevat samoja kirjoja. Alakulttuureja toki on, mutta nekin ovat tiukemmin rajattuja ja tiettyyn alakulttuuriin kuuluvan Kuuluu toimia tietyllä tavalla, kuunnella sopivaa musiikkia ja lukea oikeita kirjoja. Rajanylittäjiä ei katsota hyvällä. Koulussa kaikki lukevat ne samat kirjat...tässä mielessä ei ole yllättävää että yksittäinen arvostettu suosittelija, kuten Oprah Winfrey, tai voimakkaan fanikulttuurin synty, kuten Harry Potterin tapauksessa, pystyy nostamaan kirjoja bestsellereiksi mutta ne jotka jäävät huomiotta helposti pysyvät jatkossakin huomiosta sivussa.

Nettikauppa on teoriassa hyvä tapa löytää niitä harvinaisempiakin nimikkeitä, mutta ongelma onkin siinä että sieltä yleensä löytää vain sen mitä etsii. Kun keskustelin nettikaupasta yhden kaverini kanssa, hän mainitsi sen hyvän jännityksen mikä syntyy odotellessa sitä tilausta. Itse taas sanoin arvostavani enemmän sitä hyvää metsästysfiilistä joka syntyy kolutessa epämääräisiä pieniä kauppoja ja löytäessä sen nimikkeen jota on etsinyt parisen vuotta...ja kaikkia niitä jännittäviä harhapolkuja joita etsimisen yhteydessä löytyy. Musiikin kannalla jos en koluaisi pieniä hämäriä levykauppoja en olisi ikinä kuullutkaan MCH Bandista, Esplendor Geometricosta tai Karen Daltonista. Ja musiikkia on paljon helpompi kokeilla netistä kuin esim. kirjoja...
Sama ongelma on mainittu myös nettideittailun yhteydessä: jos ei satu löytymään juuri sitä täydellistä etsittyä tapausta niin sitten voi etsiä uuden, yksi virhe tai edes odottamaton piirre on riittävä syy hylkäämiseen. Toki Internet on hieno asia, mutta myös ongelmallinen; meritie Intiaan on niin helppo kulkea että se maapläntti siinä matkan varrella jää huomaamatta.