Luin tuossa Samuel Delanyn novellikokoelman Tales of Neveryon, ja heti heräsi kysymys että miksi en ole Delanya lukenut aiemmin.
Samuel Delany on näitä kirjailijoita jonka nimeen törmää säännöllisesti scifi-piireissä, yksi merkittävimmistä mustista scifikirjoittajista ja yksi merkittävimmistä homoista scifikirjoittajista (ja musta homo scifikirjoittaja -kategoriassa luonnollisesti täysin suvereeni...tiedän yhden toisen, pienen piirin omakustannuskirjoittajan :) ) Ja on pitänyt jo pitkään lukea jotain häneltä mutta jotenkin ei ole tullut vastaan.
Tales of Neveryon on vuonna 1978 kirjoitettu viiden novellin kokoelma joka sijoittuu epämääräiseen fantasiamaailmaan joka voisi kai olla meidän maailmamme esihistoria (vähän niinkuin Robert E. Howardin Conan-tarinat). Tosin Delany on kommentoinut että kaikki nuo tarinat sijoittuvat nykyaikaan, ja todellakin tarinoiden allegorisuus on vielä selvemmin esillä kuin vaikkapa C.S. Lewisin Narnia-sarjan kristillinen sanoma...tarinoissa ei varsinaisesti tapahdu paljoa (ainakin jos on perinteiseen fantasiakirjallisuuteen tottunut), enemmän ne ovat pohdintaa ja keskustelua. Conan Barbaari kohtaa Sigmund Freudin, kulttuuriantropologialla yms. höystettynä.
Ja vaikka se allegorisuus onkin kovasti päällekäyvää niin lopputulos on kiinnostava, sivuja kääntää innoissaan ihmetellessä mille poluille tarina vääntyy seuraavaksi. Käytetty kuvasto on myös hyvin väkevää, tarina siitä kun punainen laiva jonka miehistönä on vain naisia saapuu Noreman kotikaupungin satamaan on hieno, samoin kuin Ravenin kertoma feministisesti tulkittu versio Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta tai Gorgikin ja Small Sargin BDSM-suhde...
Lisää pitää lukea.
