Parempaa päin

Tämä on taas niitä päiviä, jotka vain paranee loppua kohti. Aamulla olin väsynyt ja nenä oli tukossa. Makasin vaan sängyssä ja lopulta, kun sain itseni raahattua tietokoneelle asti, piti lähteä kultia vastaan. Kultasella loppui siis koulu (kello oli n. 11). Kulta kotiin ja takaisin tietokoneelle olin edelleen väsynyt enkä tehnyt mitään järkevää. Välillä katsoin vaan Big Brotheria.

Siinä istuttiin molemmat muutama tunti. Alkoi nukuttamaan ja mentiin siitä sitten nukkumaan. Otettiin mukavat tunnin nokoset. Sitten kun sai itsensä kunnolla herätettyä, alkoi päivän mukavimmat osat. Syötiin nopeasti jotain välipalaa ja lähdettiin keskustaan. Eka käytiin hakemassa kultaselle linja-auto kortti Sokokselta ja kovalevy Anttilasta, sitten pääsi lievittämään kulttuurinnälkää VB-keskukselle. Näyttely koostui siis Henryk Rossin Lodzin getossa ottamista valokuvista. Oli aivan mahtava näyttely ja tosi hienoja kuvia. Vaikka osa kuvista oli hieman "kärsineitä" ne eivät haitanneet yhtään. Ainut huono asia näyttelyssä oli se, että se oli liian lyhyt. Olisin voinut katsella kuvia vielä vähän pidempään, mutta kun ei, niin ei.

Näyttelyn jälkeen lähdimme Coffee Houseen kahville. Otimme caffe lattet ja leivokset. Kahvi ja leivokset olivat tosi hyviä ja kun siellä oli vielä hyvää musiikkia, niin nautinto oli lähes taivaallinen. Musiikista piti huolen joku trio, johon kuului viulu, alttoviulu ja sello. He soittivat klassista ja hieman kevyempää musiikkia. :)

Takaisin Neulamäkeen tulimme linja-autolla. Bussissa oli todella hyvä tunnelma. Vähän matkan päässä meistä istui äiti ja lapsi. Tosi söpö pikku vauva. Isot ja suloiset silmät ja ihana hymy. Olisi ihanaa, jos meilläkin olisi mahdollisuus adoptoida lapsi. Toivottavasti semmoinen tulisi mahdolliseksi tässä jossakin vaiheessa.